United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !


Selvästi luki hän sisältä, ja aapiskirjan taisi hän ulkoa kannesta kanteen, niinmyös vähänkatkismuksen. Ja nyt, kun joulu oli mennyt, alkoi luku ja puuha. Siinä opettajana istui Eero ja oppilaisina hänen veljensä, jotka yhdestä suusta huusivat kirjainten nimet, niinkuin nuorin veli heille saneli. Yhdestä suusta he huusivat, ja mäikkyi avara pirtti.

Pääkadun huoneet ovat suuria, kauniita, kolmen- ja neljänkertaisia. Keisarin linna on vähäpätöinen. Rion kauppa on hyvin avara, sillä sen satamasta lähtee Brasilian useimmat tavarat. Eräs päivä Peru'n ylängöllä. Nousevan auringon ensimmäiset säteet kajastivat ikuisen lumen peittämille kukkuloille, ja paimenmajan katon yksinkertaisesta savureiästä niukasti kuvasti päivän koi.

Se oli onnellinen aika, vaan eihän sitä voinut aina kestää. Isäni, joka oli varakas, tahtoi saada minut eteenpäin maailmassa. Hän tahtoi, että saisin enemmän oppia ja osaisin parempaa työtä tehdä kuin hän itse. Paja, hänen mielestään, ei ollut tarpeeksi hyvä, Chadleighin pikku piirikunta ei tarpeeksi avara minulle.

Neljännessä huonerivissä, jonka jalonnäköinen ulkoseinä antoi nousevaan aurinkoon päin, oli avara hospitium eli vierasmaja toivioretkeläisiä sekä muita käypiä vieraita varten; siinä samassa oli myös suuri joukko halvempia kyökki- ja makasiini-huoneita, missä ne runsaat muona-aineet olivat tallella, joista Dominokolais-isien kannatti niin tuhlaavaisesti vieraanvaroja suoda.

Ihmeen ihana näkö-ala oli nyt heidän nähtävänä: avara, rikas Main'in laakso hohti päivänpaisteessa, taloja näkyi kaikkialta ja satoja koti-lieden savuja kohosi valkoisena pilvenä kirkasta talvi-taivasta kohden. Tätä nähdessään puolisot suutelivat toisiansa, suutelivat lastansa, lankesivat maahan polvillensa ja rukoilivat Jumalaa. Mies ei vielä uskaltanut katsoa vaimoansa.

Etkö ole sinäkään minulta mitään salannut? Teillä miehillä tavallisesti on niin avara omatunto. Sinä veitikka, teeppä heti tili töistäsi! Vastaa, onko sinulla mitään salaisuutta, jota et vielä ole Marillesi ilmoittanut? VILHO. Minullako? Mikähän tuo olisi? MARI. No, sitähän juuri tahdon tietää. VILHO. Mutta minä vakuutan minun on tosiaankin mahdoton muistaa mitään, jota olisin sinulta salannut.

Osotin kukkaroani ja sanoin: "Tästä hinnasta". "Eikä!" vastasi hän. Huokailin ja lausuin: "Olen samaa mieltä kuin te. Erotkaamme toisistamme, älkääkä te enää asettuko tielleni tässä mailmassa, joka on tietääkseni tarpeeksi avara meille kummallekin."

"Etkä sinä kerro minulle koskaan enää, että me teemme muita ihmisiä pahaksi", hyväili Dora; "et suinkaan? Koska tiedät, että se on niin julman ikävää". "En minä", sanoin minä. "Minun on parempi olla typerä, kuin onneton, eikö niin?" kysyi Dora. "Parempi on, että olet luonnollinen, Dora, kuin mitään muuta mailmassa". "'Mailmassa! Oi Doady, se on avara paikka".

Mutta minun tulee myös tunnustaa, että luonnon voima on niin avara ja laaja, ja että nämät perukset ovat niin yksinkertaiset ja yleiset, ett'en huomannut yhtään ainoata erityistä seurausta, jota ei monella eri tavalla saattaisi johtaa niistä, ja että suurin vaikeuteni tavallisesti on löytää se tapa millä se on niistä riippuvainen.

Harjun syrjässä oli avara syvennys, jonka penkereet äkki-jyrkkinä kaatuivat mustaan pohjattomaan kitaan. Se oli tuttu paikka Kurjelle ja väkäisillä askeleilla hän astui sitä kohden.