Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
MARCUS. Tok' anna järjen johtaa voivotustas. TITUS. Jos tässä kurjuudess' ois järkeä. Niin voisin voihkinalle rajan panna. Kun taivas itkee, eikö maakin tulvi? Kun myrsky riehuu, eikö meri ärjy Ja pöhöposkin uhmaa taivaita? Kysytkö järkisyytä tähän meluun? Min' olen meri; kuules, kuin se huokaa!
TIMON. Jos sua matkin, itseäni poljen. APEMANTUS. Kun itseäsi matkit, itses poljit. Niin kauan hupsu, ja nyt narri! Mitä? Viluko ilma, ärjy passarisi, Sun paitas lämmittäis? Nuo sammalpuutko, Nuo kotkain ikäiset, sua seuraisivat, Kannoilla juosten? Kylmä puronenko, Jään sokeroima, aamuruokas höystäis, Yön mässäiltyäs?
KENTIN KREIVI. Ma tunnen teidät! Miss' on kuningas? RITARI. Vihaisten luonnonvoimain kanssa kiistää? Tuult' anoo, että maan se mereen lietsois Tai meren maalle vyörtäis, jotta muuttuis Tai hukkuis kaikki; päästään riistää hapset, Joit' ilman ärjy, silmitön ja hurja, Raivoissaan tuivertaa kuin halpaa kortta; Hän pieness' ihmis-mailmassaan vaan pilkkaa Sateen ja tuulen kilpatemmellystä.
Apollo, sano, rakkaan Daphnes kautta, Mitä Cressida on Pandarus ja minä. Oi, vuode Cressidan on Intia, Miss' uinuu hän kuin helmi; Ilionin Ja hänen linnansa on välill' ärjy, Levoton meri; minä kauppias; Ja Pandarus, tuo purjemies, mun heikko On toivoni ja luotsini ja laivani. AENEAS. No, Troilus, miks' et ole taistelussa?
»No kuka näitä nyt ei tuntisi, kun ovat oikeita liperiläisiä ja vielä ollaan läheisiä sukulaisiakin tämän Vatasen kanssa!» iskien samalla Jussille ja Antille silmää ja viittoen sormellaan. Nämä ymmärsivät silmän iskun ja oitis ehätti Jussi: »Läheisiä sukulaisia ollaankin.» »Suu kiinni!» huusi Porkki taas. »Elä ärjy!» tarttui jo uhkaavasti Partanen, jonka luonto nousi.
Se leijonaan on liki liittynyt, Selällään maaten tuota hyväilee se Ja, kun se nukkuu, tekee mitä tahtoo. Nuor' olet metsämieheks; jätä tuo! Käy mukaan, minä vaskilehden hankin; Nuo sanat siihen teräspiikill' uurran, Ja kätken sen. Vois ärjy pohjainen Hajoittaa hiekan kuin Sibyllan lehdet; Siit' ota sitten selvä! Mitä, poika?
Lallulle saa ärjyä, mutta minä en ärjy muuta kuin suotta. Sillä minä rakastan häntä sanomattomasti, enemmän kuin ketään muuta ihmistä maailmassa, enemmän kuin hoitaja Liisaa ja äitiäkin. Hän ei ole ainoastaan ihminen, joka hoitaa hellästi ja niistää nenät ja puhdistaa lumet ja haastelee ja nauraa ja osaa naurattaa, vaan hän on sen lisäksi hevonen, joka vetää ja hirnuu.
CLEOPATRA. No, jatka. Mut ei katsees tiedä hyvää. Jos hyvin voi Antonius ja on vapaa, Miks ilotiedolle noin ärjy muoto? Jos ei voi hyvin hän, niin astu ilmi Kuin raiviotar, käärmeet kiharoissa,
Se, mitä hän niin kovin kaipasi, oli meri, joka oli ollut hänen suuri naapurinsa kahdenkymmenen vuoden ajan, meri, sen suolainen ilma, sen vihainen ärjy, sen möyryävä ääni, sen voimakkaat vihurit, meri, jonka hän joka aamu oli nähnyt ikkunastaan Peuples'issa, jota hän siellä hengitti päivät ja yöt, jonka hän aina tunsi lähellään ja jota hän oli rakastanut kuin ihmistä aivan tietämättäänkin.
Miksi siis tämä ärhennys ja ärjy? CLAUDIO. Miksi! Ettäs kysyt. Vaimo, elles kiireesti riennä tästä huoneesta pois, vaan pysäyt kiroustaakkoinesi tähän, niin oletpa perkele. MARCIA. Mitä enemmin vielä? CLAUDIO. Paljon enemmin! CANZIO. Kuole, sinä viheliäinen koira! VARRO. Hiljaa, pojat! CANZIO. Hänen pitää kuoleman! RACHEL. Oi veljeni, veljeni! CANZIO. Kuoleman! VARRO. Poika! sanon minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät