Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
KENTIN KREIVI. Ma tunnen teidät! Miss' on kuningas? RITARI. Vihaisten luonnonvoimain kanssa kiistää? Tuult' anoo, että maan se mereen lietsois Tai meren maalle vyörtäis, jotta muuttuis Tai hukkuis kaikki; päästään riistää hapset, Joit' ilman ärjy, silmitön ja hurja, Raivoissaan tuivertaa kuin halpaa kortta; Hän pieness' ihmis-mailmassaan vaan pilkkaa Sateen ja tuulen kilpatemmellystä.
Eläköön tämä muistojen, toivojen maa, Eläköön, kauan eläköön Suomi! Täss' istun nyt ja itken, kun päivä umpeen käy, Ja itken taas, kun alkaa päivä uusi; Mun entist' ystävääni ei kuuluvissa näy, Täss' yksin olen niinkuin kasken kuusi; Ja ympärilläin tuisku se puita tuivertaa, Ja hankipeitteen alla on kaunis kukkain maa, On kaikki, kaikki muistot hangen alla.
Niin he ovat vienot Kuin lännetär, jok' orvokeissa huokuu Kukankaan huojumatta; ja niin hurjat Kun valtaveri kuohahtaa kuin myrsky, Mi vuorihongan latvaa tuivertaa Ja laaksoon sitä kaataa. Kummallista, Ett' aisti näkymätön arvontuntoon Heit' ohjaa, jot' ei kukaan opettanut.
Ja myrskyt merta ne velloo ja tuulet ne tuivertaa ja vetten vyöryvät vuoret ne nousta ja vaipua saa, mut tyyntä on aaltojen alla, kuhun tuul' ei tunkea voi, vain vienona viestinä sinne humu ulapan aaltojen soi.
Kevättoivon ken Suomesta sammuttais Ja kansalta onnen uskon? Ken päivyen taivolta riistää tais Ja pilven rannalta ruskon? Mun kansani kevät se kajastaa, Se on uskoni varma ja vakaa, Ja jos talvi nyt tuimana tuivertaa, Se on tuleva talven takaa. Ma jo auteret armaat siinnossa nään, Ja virtojen vuolahat välkyt; Kotirantojen koivut on vihreissään, Ja mä kuulen jo lintujen helkyt!
Liisa rukka hän oli niin kovin kiintynyt tuohon poikaansa, ajatteli Miina neiti. Mutta tuo kelpo nainen ei voinut edes aavistaa hänen surunsa syvyyttä, mitä hän tunsi mennessään tyhjään elottomaan kotiinsa ja täytyessään elää tuivertaa ainoankaan päivänsäteen suomatta lämpöään hänelle. Ainoastaan lapsi oli tuonut hänen autioon taloonsa eloa nyt oli sekin poissa.
Yleisö, se on painoasiamiehet, ostavat niitä tukuttain. Se harmittaa häntä niin, että hän kääntyy kirstussaan ja herää. Ne koettavat, kylmät ja tuulet, tehdä voitavansa lehtiä lakastuttaakseen ja puista maahan karistaakseen. Kaiken kesää ne niitä ahdistavat, öillä kylmä kouristaa, päivällä tuuli tuivertaa. Ei saa lehti lepoa, ei saa hentoinen hetkenkään rauhaa.
Vain niskaan hattu, ja tuulen Suo päätäsi tuivertaa: Rypyt otsan jo häipyy, luulen, Ja jo ruusuja poski saa! Suo kostean ilman täyttää Sun keuhkojas suolallaan, Ja murhe, mi raskaalta näyttää, Jätä myrskyjen pauhinaan! Kaikk' kalvavat, sairaat vaivat Vie myrsky jo horteillaan, Ja huoliis, jotk' kertyä saivat, Se ylväsnä henkii vaan.
HANNU. Näen kyll', ett olet uljas poikani Ja samat tunnot reuhtoo rinnassais, Kuin nuoruudessa ennen isäsi. Vaan vesa olet sodan surmatöihin, Jon tuulenpuuska maahan tuivertaa: Et vilua, et nälkää vielä kestä, Et myrskyjä ja tulen tuiskinaa, Viel' aika antaa sulle taisteloita, Kun elämäsi siksi ennättää. ANTTI. Ei kotkaa estä malmisetkaan portit Ei koston tulta meret sammuta!
Aatos väsyy ja houraillen se käy, Ja tuulentuvat haihtuu talvisäässä; Mun entist' ystävääni ei kuuluvissa näy, On lumi maassa, järven aallot jäässä, Ja ympärilläin tuisku se puita tuivertaa, Ja hankipeitteen alla on kaunis kukkain maa, On kaikki, kaikki muistot hangen alla. Hälläpyörä 30/9 1870; Kaikuja Hämeestä 1872.
Päivän Sana
Muut Etsivät