Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025


He eellä kulkivat, ma yksin astuin takana, kuullen heidän haasteloaan, mi mulle antoi runoudesta opin. Mut kesken armahan tuon keskustelun polulla näimme puun, mi hedelmiä hyviä kantoi, sulotuoksuisia. Kuin kuusi kapenee päin latvaa oksa oksalta, tämä pienentyi päin juurta; siks, luulen, ettei kiivettäisi siihen.

Mutta siellä se erosikin lähellä latvaa kaksihaaraiseksi, ja siihen istuutui Elli lehvien peittoon. Melkein hän hihkaisi sydämessään.

He eellä kulkivat, ma yksin astuin takana, kuullen heidän haasteloaan, mi mulle antoi runoudesta opin. Mut kesken armahan tuon keskustelun polulla näimme puun, mi hedelmiä hyviä kantoi, sulotuoksuisia. Kuin kuusi kapenee päin latvaa oksa oksalta, tämä pienentyi päin juurta; siks, luulen, ettei kiivettäisi siihen.

Se elämänpuu, joka yht'aikaa oli juurtunut heidän sydämissään ja joka rivakasti kasvoi valossa ja ilossa, hakattiin maahan nuoruuden aikana, sentähden oli vielä nestettä kyllä juuressa näihin moniin liika-oksiin, mutta runkoa ja latvaa se ei milloinkaan enää saanut. Se oli Knapstadin Karin ja Olli-pojan kurja elämä.

Minä osoitin ujostelematta jalavan latvaa, jonka alla juuri olimme. "Minä istuin tuolla." Hän hymyili salaisesti ja lasienkin lävitse huomasin minä hänen silmänsä vilkasevan vasenta sivuani; ehdottomasti seurasivat omatkin silmäni hänen katsettansa voi! kostonhimoinen jalava oli repinyt suuren kolmikulmaisen läven mustaan juhlapukuuni, niin suoran kuin olisi siihen käytetty kulmamittaa.

Katse ohjattuna yli huivitettujen ja hatuttomien päiden, tuijottaen ohi lukkarin penkin vastapäätä olevaan ikkunaan, jonka takaa näkyi vähän koivun latvaa ja palanen sinistä taivasta, liiteli hän ajatuksissaan entisiin tyttöaikoihin, jolloin hän vielä oli vapaa ja irtonainen. Väki on kirkossa, ja toisia nukkuu päiväpaisteessa pihamaalla.

Joka todella isänmaatansa rakastaa, hän ei sorra heikompia ja vähäosaisia kansalaisiansa; joka yleistä ihmisrakkautta tuntee, hän ei naapurikansan menestystä kadehdi ja häiritse. Nämä kolme rakkautta ovat yksi ja sama rakkaus eri edistysasteilla yksityisen kehittyessä ihmiseksi. Toisen puute tekee toisenkin löyhäksi ja hedelmättömäksi. Ilman juurta ei runkoa, ilman runkoa ei latvaa ja oksia.

Ja vasta iltayöstä hän heräsi. Hän tunsi kalvavaa nälkää. Mutta hän osasi jo tien niitylle hienohelpeiseen heinikkoon; sieltä täältä haukkasi hän karvakortteen latvaa ja sipulsi sen pieneksi. Niitty oli vielä tekemätön, heinikko korkeaa, ja takajaloilleen nousten näki hän aina kaivon vintin tuolla talon luona ja tuparakennuksen harjan.

Siltavouti kiitteli: Olipas toki onni, jotta nuo vanteet varastivat ... saa toki niiden avulla hylyt kiini. Mutta rauhassa oli joukko taas viettänyt yönsä saunassa. Aamu valkeni ihana. Eilisiä eväitä riitti vielä ateriaksi. Uudet naurishaudot paistuivat. Oli vieritetty kiviä mäeltä. Oli oltu hevosilla ja kivitetty erästä korkean kuusen latvaa ja niin lähestyi päivä puolta.

Niin he ovat vienot Kuin lännetär, jok' orvokeissa huokuu Kukankaan huojumatta; ja niin hurjat Kun valtaveri kuohahtaa kuin myrsky, Mi vuorihongan latvaa tuivertaa Ja laaksoon sitä kaataa. Kummallista, Ett' aisti näkymätön arvontuntoon Heit' ohjaa, jot' ei kukaan opettanut.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät