Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Ja haudalle laittivat ristin, Ja ristihin kaivaten He nimes piirsivät tarkkaan Mua karsaasti katsellen. Ja minä? Oi, kultan', ei tullut Mun suustani sanaa nyt, Ei kyynelpisara heille Mun huoltani näyttänyt. Vaan sydämmessäni ristit Ne ijäti pystyss' on, Ja surulaulua itkee Mun rintani rauhaton. Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872.
Ei aika pysähdy kulussaan, Ei maailman laitos murru, Ja henki, vapaa jo luotunaan, Ei kahleiden alle sorru, Jos voitettu järkikin julmistuu, Ja taiston myrsky taas pauhaa, Niin on tappio sen, tuo vaan uudistuu; Kera Luojan ei taisto tuo rauhaa. Hälläpyörä 30/10 1868. Mä kerran lemmin. Silloin kevään koi Ens säteitään loi Pohjan kylmään maahan.
Ma tiedän: kun talvi haihtuu, Ja lintuset palajaa, Sen neulaset kukkiin vaihtuu, Valovaattehen honka saa. Lasi käteen nyt! Yli harjan Jo kuohuvi vaahto sen, Lasi käteen nyt! Mehu marjan Tuo muistoja mielehen, Ja sieltä me lahjaksi tuomme, Mitä mieli on löytänyt, Näin täydestä rinnasta juomme Ikämiehen muistoa nyt. Hälläpyörä kevätluk. 1871.
Hälläpyörä keväällä 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. k. 5/4 1870. Tuoll' ulkona on kirkas, lämmin nyt, Yön kahleet juotteistaan on hellinnyt, Luonnolta kolkko ruumispeitto raukee. Kaikk' uuden elon, uuden kiihkon saa, Hengelle uudet rientoalat aukee: Tää tietää juhlaa, rauhaa ennustaa. Ken arvas sortaa nämät luonnon lait!
Kolme on koskea kovoa, Kolme järveä jaloa, Kolme vuorta korkeata Tämän ilman kannen alla: Hämehess' on Hälläpyörä, Katrakoski Karjalassa, Ei ole Vuoksen voittanutta, Yli käynyttä Imatran. V
Hälläpyörä 23/4 1869; Kaikuja Hämeestä 1872. Taivahan silmä entää Purppuravuoteelleen, Perhonen lepoon lentää Kukkaseen; Pyydä ei muuta: Mett' unimaljasta jois, Suikkasee suuta, Nukkuu pois. Taivaalla tähdet kulkee Kuutamo kattaa maan, Patjahan impi sulkee Suortuviaan; Silm' iskee tulta, Rinta se riehuu ja lyö Poissa on kulta, Pitkä on yö! Hälläpyörä 23/4 1869.
Hälläpyörä 17/3 1872; Kaikuja Hämeestä 1872. Kuin luonto, joka, taimellansa vasta, Odottaa valoa, mut taivahasta Saa raetta ja kylmää tuulta vaan, Niin on myös täällä näyttötaiteen laita, Ei usein päivä sitä vaippaa taita, Jok' eroittaapi taivahan ja maan.
Viatonna vuorimailla Kuljin karjaa paimentain. Vaan mun taivas sieltä kiskoi, Ruhtinasten seuraan vei, Näin mun synnin helmaan viskoi. Tuo mun syyn' ei ollut, ei! Hälläpyörä 28/10 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. »Ritarit, asemiehet te, tohtiiko ken Tuohon kuiluhun nyt sukeltaa? Sihen maljan heitän ma kultaisen, Kita musta sen kohta jo ahmastaa.
Aatos väsyy ja houraillen se käy, Ja tuulentuvat haihtuu talvisäässä; Mun entist' ystävääni ei kuuluvissa näy, On lumi maassa, järven aallot jäässä, Ja ympärilläin tuisku se puita tuivertaa, Ja hankipeitteen alla on kaunis kukkain maa, On kaikki, kaikki muistot hangen alla. Hälläpyörä 30/9 1870; Kaikuja Hämeestä 1872.
Näet rintamme on ijäks liittynyt. Hälläpyörä keväällä 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. KULLANKEITT
Päivän Sana
Muut Etsivät