Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Hälläpyörä 7/5 1869. Tuot' tuimaa tult' en tunne, Mi riehuu rinnassain, Jos käynen vaikka kunne, Se seuraa mua ain'! Se raataa rauhan multa, On murtaa mielenkin, En tunne tuimaa tulta, Mist' tullut lieneekin. Kun mieli lepoon horjuu, Ja aatos mettä juo, Tuo unen henget torjuu, Ja sijaan tuskan tuo; Kun sitten rinta parkaa Uus aamu virvoittaa, Taas häijy luokse karkaa Ja riemun karkoittaa.
Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Jo olen jotaki nähnyt Tämän ilman kannen alla; Kolme vuorta korkiata, Koiravuoren korkeimman; Kolme synkkeä saloa, Näin Synervän synkeimmän; Kolme järveä jaloa, Kallaveen kauheimman, Puruveen puhtaimman, Kolkon puolipohkehesen; Kolme koskea kovoa, Hämehess' oli Hälläpyörä, Kaatrokoski Kainuhussa, Ei ole Wuoksen voittanutta, Ylikäynyttä Imatran."
Vaan lintu, kun hallat sen karkoittaa, Suo hongalle muiskuja, muiskuja saa, Ja suvessa vielä sen huminata, Hän laulaa, kaivaten hallojen maata. Hälläpyörä 30/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872. Minne läksit, muinaisrauhani, Autioksi jättäin rintani, Päiv' on vielä taivahalla, Luonto kaunis taivaan alla, Lintu vielä lehdon suussa Laulelee.
Loitoss' on ranta ja kotimaa Koska ne venhoni saavuttaa! Loitoss' on toivot, ne kuitenkin entää, Vaikkapa pilvenkin varjosta, Mieleni mun sekin kauvaksi lentää, Toivoa koita ei ainoata, Loistaispa tähti jos pieninkin, Aina sun lentohon työntäisin. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872.
Sit' asettamaan riitä ei, Ei miel', ei miehen järki; Se monet mietteet kuohuuns' vei Se monet järjet särki; Mut purjeit' taidoin käytä vaan, Niin tyyneen pääset satamaan. Ja siell' on taasen ihanaa, Ja siellä linnut pauhaa. Ei huolta ole, kuolemaa, Siell' elo tyynt' on rauhaa, Niin siell' on koti armahin, Siell' äiti, siellä kultakin. Hälläpyörä 22/10 1869; Kaikuja Hämeestä 1872.
Uni tulee utujäljin, Katsoo läpi ikkunan, Katselee, jos vielä lasten Näkis hereill' olevan. Kenen valveill' löytää, sen Laskeuu se luomillen. Lapsen', lasken siis vaan Rauhass' aivan nukkumaan. Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872. IS
Niin, unhotus se tapa talven on; Mut kevät taasen talven jälkeen koittaa, Taas kirkkaampi on valo auringon, Ja rinta riemun omakseen taas voittaa. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872. Kuul' aseet kolkosti kolajaa, Kuin vangin kahleiden kalkkeet, Ja rattaat raskaasti raksuttaa, Tult' tuiskii liehtivät palkeet. Mik' on se koneiden kolke se? Se on »perpetuum mobile».
Väristen kauhusta, ma toivoton, Sit' ongelmaa saan ikäin arvostella: Niin käsittämätönkö lempes on, Vai tunteillainko tahdot voitostella. Hälläpyörä 2/2 1869. TURVAN PYYT
Hälläpyörä 22/10 1869; Kaikuja Hämeestä 1872. Tuhannet kultakorut kai Muut joululahjaksensa sai, Minä sain yhden lahjan vaan, Mut sit' en vaihtais kultaankaan. Ja kultaa on se kuitenkin Ja kulta on sen nimikin, Mut se vaan sitä kultaa on, Mi valuu säteist' auringon. Kun väliin ilmaretkillään Koi kohtaa hämärikkiään, Se lemmest' ihastuksissaan Suo kultavihman maailmaan.
Ma rauhatonn' olen vuoteella, Ja luonnon kuultelen taistoa, Ja aina nuoli kuin maahan lyö, Minunkin rintani lyö. Niin vuoroin rintani säpsähtää, Käy vuoroin kylmäks kuin järven jää, Nuol' ampui taas! Isä maailmain, Oi, suojaa kukkastain! Hälläpyörä 13/11 1868; Kaikuja Hämeestä 1872. EP
Päivän Sana
Muut Etsivät