Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vaikka tuiskii talvi lunta, paljon painuu alle jään, näkee unta ihmiskunta oikeasta itsestään. Uusko uhkaa Suomen surma? Taasko tarpeen mahti maan? Tulkoon turma taikka hurma, kaikki yhteen kuulutaan! Tuima tääll' on kehto, hauta, sankka saartaa pohjan yö, tääll' ei auta miekka, rauta, auttaa aatos, tarmo, työ. Juhlaruno nuorsuomalaisille sanomalehtipäiville 18/11 1910.
Niin, unhotus se tapa talven on; Mut kevät taasen talven jälkeen koittaa, Taas kirkkaampi on valo auringon, Ja rinta riemun omakseen taas voittaa. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872. Kuul' aseet kolkosti kolajaa, Kuin vangin kahleiden kalkkeet, Ja rattaat raskaasti raksuttaa, Tult' tuiskii liehtivät palkeet. Mik' on se koneiden kolke se? Se on »perpetuum mobile».
Kovin korpi kaikki ryskää, tuiki tuiskii kaikki Kainuu, järvet vankuu, vaarat jyskää, hankiin hevon harja painuu; päästänyt on Turjan-Lappi myrskysolmun kolmannenki, auk' on Tulitaivon tappi, vaarassa on Hurtan henki.
Puu varttaan hiljaa huiskii, Terät kukkien valkeain Ne olkapäillesi tuiskii Niin hienon puhtaina vain. Ota vastaan vihmova heile Ja maasta unelmoi, Min taivas on antanut meille, Jot' ei keruubit vartioi. TER
Niin vaikk' Oulun vanha linna vaipui, Lapsimuistelmas Vaikka synkkiin raunioihin haipui Syntyseuduiltas; Oishan hauskaa kotikuusta kuulla, Muistaa entisen Pirtin laulajaa, mi viiripuulla Istui laulellen. Tuuli Auran opistossa tuiskii; Tullos sinnekin! Raunioista rakkaat muistot kuiskii Sulle sieltäkin. Riennä maahan, jonka helma sulkee Sun ah! halullaan!
Sen harja tulta tuiskii!» Anja hänen korvahansa kiihkeästi kuiskii. Tiellä poron tiuvut soi. Sen kumpainenkin kuulee. Käsitysten kiiruhtavat ulos talven tuuleen. Ruukiss' oli joulujuhla. Patruuna oli poissa. Tultiin ilman isäntääkin toimeen hyvin koissa. Suureen ruokasalihin oli kuusi sytytetty, ympärillä ylenmäärin kansaa kestitetty.
Uros enää ei paikkaa, sen kansaa nää, hän näkee yksin Khimairan, mi Phrynen hahmossa viehättää hänet teille nyt tenhon ja hairan, mut juuri kun silmänsä tulena tuiskii, hän kuulee, kuink' korvaansa kuningas kuiskii: »Mitä arvelet?
Mut kun tulin Puolitiehen, kävin kievariss' äkkipäin, ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin: hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin! Läks nuori laulaja taistohon, soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
Kuunnellen ja katsellen häntä muistin nämät vanhan Homeron tunnetut jakeet: "Vaan kun mahtava ääni Odysseyn rinnasta raikkui, Lausehet lensivät kuin lumihöhtyvät talvella tuiskii, Ei hänen vertaistaan lie ollut maan asujissa; Emmepä muotoa vaan ihastelleet sankarin silloin." "Kuinka hänen sitten kävi?" kysyi Cineas, joka oli tarkasti kuunnellut. "No, minä laskin hänen vapaaksi.
MEFISTOFELES. Tääll' lykkii, tunkee, kiskoo, tuiskii, Ja pauhaa, reutoo, viskoo, huiskii. Sumusta leiskuu liekki raisu, Ja päällä kiirii katku vaisu, Mi kipinöitsee säihkyen Tää elo-ilm' on noitien. Pidä kiinni ett'et eksy tulvihin! Miss' oot sä? FAUST. Tääll'. MEFISTOFELES. Oh! kauashan jo eksyitkin! Nyt täytyy käyttää herran-kieltä. Hei! junkkar' Voland saa! pois rahvas kulta tieltä!
Päivän Sana
Muut Etsivät