Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Vaan koska ikä eneni, Astui virkahan omahan; Kautta kastehen isältä Vahvistettu virkahansa, Kosk' oli vuosia ijässä Kolme kymmentä kulunut.
Sitten seuraa itse runo, jaettuna 29 "Caput'iin", paitse "Päätöstä". Näytteeksi miltä originali näyttää, painettakoon tähän muutamat säkeet kirjaimesta kirjaimeen. Cap. JEsuxen Opetuxesta ja Tunnus tähdeistä. Waan cosca ikä enäni, Astui wirkahan omahan; Cautta castehen Isäldä Wahvistettu wircahansa, Cosc' oli wuosia ijäsä, Colme kymmendä culunut.
'Minä olen jo aikaa sen tuntenut, että olit syytön. Oi rakas Anna-Liisa! Voitko antaa minulle anteeksi? Etpä usko, kuinka minäkin olen kärsinyt! Vaan mitäpä tuosta puhun, omahan oli syyni, minä olin kovin luulevainen ja suutuksissani päätin seurustella Riikan kanssa, jotta sinäkin muka tulisit tuntemaan tuota hirveää tuskaa, jota minä kärsin.
Kussa härkä uupunevi, Siihen kirkko tehtäköhön, Kappeli rakettakohon Pappein saarnoja sanella, Kansan kaiken kuultavaksi.» Lalli jo hiihtäen tulevi, Pitkä keihäs kainalossa, Tavotti takaa-ajetun, Tappoi herra Heinrikin, Surmasi jalosukuisen. Otti korkean kypärän Pyhän miehen pispan päästä, Pani päähänsä omahan, Kallohonsa kauheahan.
Vaan parhaan aartees, ainoan, Mi ryöstäjältä jäänyt ois, Sun kieles armaan, ihanan, Sä, houkka, itse vaihdoit pois. Ja avu jaloin maallinen Omahan maahan rakkaus Nyt sulle, Eerin kurjainen, On kova, julma kirous. Sen liekk' ei voi sua lämmittää, Ei valoa se sulle suo; Se polttaa vaan ja hävittää, Ja mustaksi sun nimes luo.
Nyt on aika minun tehdä työtä ja auttaa.» »No, no, poikaseni, mitäpä me vanhat ihmiset tarvitsemme. Omahan meillä on mökki, eikä menomme suuret ole. Toisin on sinun. Tulet elämään herrasihmisten joukossa, vieläpä pappina. Semmoiseen tarvitaan enemmän varoja, eikä taida apulaisen palkka olla suuri.» »Ei ole, vaan eivät menonikaan.
Senhän kerkiää markkinoiksi laittaa. Se että pääsi ajelemaan jo ruunikolla, oli yksinään suuri asia. Jokaikinen sen arvaa, että omansa se on, ja omahan se onkin, sen oli arpasorot kahvikupissa jo kahteen kertaan sanoneet.
Kun perintömme saatihin, linnaansa Omahan onnellisna mun veljeni Vaelti, häntä vieraana seuraisin: Nyt loisti munkin onneni, mutta sen Hän multa ryösti, hän, jolla kaikki oil. Se silloin syttyi toinen mun tähteni, Minua kosto houkutti, matkani Se valais surkean monet vuodet, nyt Se loistollaan mun saattoi sun luoksesi.
SIWARD. Tänne, prinssi! Hyvällä linna antaunut on. Tyrannin väki kahden puolin sotii, Ja uljaast' ottelevat jalot thanit. Jo päiv' on meidän puolellamme; vähän On enää tehtävätä. MALCOLM. Rinnallamme Vihollisia sotii. SIWARD. Linnaan tulkaa! MACBETH. Miks Rooman houkkaa matkisin nyt, miekkaan Omahan syösten? Niit' on, joille haavat Paremmin sopii. MACDUFF. Seis, seis, hornan koira!
Tuota minä olen nyt ilman asuntoa kun talonisäntä on sanonut minut ylös sen ikkunan särkemisen tähden. Eihän se nyt kaiken maailman rikos ollut, ja siivosti minä olen elänyt en yhdellekään ihmiselle pahaa tehnyt en heidän asioihinsa sekaantunut ei heidän tiellänsä ollut. Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle niin etten saisi kattoa pääni päälle. Omahan syy on sinun, Manda.
Päivän Sana
Muut Etsivät