Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Ja hän katseli vähän aikaa vielä, Näki aalloilla pilven punertavan siellä; Pilvi ei ollut vainkaan, Tunsi kultansa laivan Ylistetty nyt luoja maan ynnä taivaan! Varpusen olut. Näin minä unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta hän ruukasi polttaa. Ja koska hän oluensa valmiiksi sai, Hän itsensä siitä nyt humalaan joi, Ja pani ala räystähän maata.
"Eipä siitä kaivelemisesta taida loppua tullakaan," muistutti Tuomas, erään mökin poika, kun näki ettei Pekka etsittäväänsä löytänyt. "Tosiaankin! Eiköhän se soisi voitelemattakin," kiirehtivät muutkin "Ei vainkaan, Pekka, saa asiaa kiireellä pilata.
"Ei, ei vainkaan. En minä tahdo, että setä viinaa ryyppäisi ... ilman aikojaanhan minä vaan narrasin
"Levossaan sinä nyt sen näät, sit' ei nyt häiri synkät säät, mut sitä hellit vainen; ma näin sen koetuksissa, tulessa, hallan kourissa, se ain' ol' yhdenlainen; arvaahan, mitä tunsin ma." "Ma näin sen verta vuotavan, näin voittavan, näin sortuvan, mut pettäjää en lainkaan; maill', joita päivä pakeni, viel' urho hyinen taisteli, ja väistynyt ei vainkaan, vaikk' ihan toivo raukesi."
Ensin hälle Poseidon, maan järisyttäjä, virkkoi: "Herkeä, Peleun poika, jo, noin älä väisty ja pelkää! Luonasi auttajat taivahiset Zeun mielt' ovat myöten moiset tässä nyt sulla, ma itse ja Pallas Athene. Eip' ole kohtalonas toki virtaan vaipua vainkaan; kohta se talttuu kuohustaan, sen näät omin silmin.
Uskokaa tai älkää", Katri hymyili veitikkamaisesti, "mutta Katri Holm ei nuorena tyttönä ollut juuri niin ruma näöltään, että miesväki olisi häntä pakoon lähtenyt." "Eipä vainkaan", naurahti rouva Frisk, "näkyy kyllä, että hänellä oli silmät, kuin hehkulamput."
Ja vuotan, milloin kellot sois Ja kutsuis juhlaisaan: Jos kelloiss' ois: "nai pois!" "nai pois!" Niin sepän ottaa saan. Mut jos ne soi: "ehei" "hohoo!" Ei kestä rakkaus tää, Se vastaisiss' ei luja oo, Ja seppä silloin jää. Mik' ilo niin, jos rovastiin Sen tiedon viedä vois, Ett' tarkkaan kuulin silmät kiin, Mut kellot soi: "nai pois!" Ja hei, pojat! kerronko lainkaan? Ja hei, pojat, enpä vainkaan!
"Herran tähden, mikä sinulle tuli, onko paha sanoma?" hätäili äiti. "Eipä vainkaan, äiti rakas", vastasi Georg, joka oli jo tointunut ensimmäisestä hämmästyksestään ja jonka silmistä loisti riemullinen mieli. "Polvistukaamme ja kiittäkäämme Jumalaa, joka suuressa armossaan meitä on muistanut." Aivan haltioissaan hän halaili äitiään ja purskahti isoon itkuun.
Seisoksii vuoteen ääressä, vaan ei ota. Näyttää leikkivän kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa ... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kanssaan siitä saakka kun hän sieltä laivatelineiltä putosi.
Päivän Sana
Muut Etsivät