United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nydia lysähti kokoon. Ruumis ei enää kestänyt hän meni tainnoksiin. Mutta Sosia ei huomannut mitään, sillä alkoi olla jo pimeää ja hänen ajatuksensa askartelivat hänen omissa asioissaan.
»Haamu on varmaankin jo tulossa», Sosia virkkoi. »Tunnen hiuksissani jotain kahajavan.» »Pane vesikulho maahan. Anna nyt liinasi ja salli minun sitoa silmäsi.» »Ai, se taitaa kaikissa taikatempuissa olla välttämätöntä.
»Mutta olen vannonut jättäväni kirjeen hänen omiin käsiinsä niin että minun täytyy päästä sisään!» Ja kun Sosia kokemuksesta tiesi, että Kerberus on juomarahoilla lahjottavissa, pisti hän puolen tusinaa sestertioita ovenvartijan kouraan. »Hyvä», tämä virkkoi sovinnollisempana. »Voit astua sisään, jos haluttaa. Mutta sanoakseni totuuden, hän on juonut itsensä tukkihumalaan.
Hän ei löytänyt tätä siitä pienestä kopista, joka oli varattu hänen makuusuojakseen, hän huusi Sosian nimeä, ja silloin hän kuuli Nydian lukitusta huoneesta Sosian vastaavan. »Oh, Kallias, sinäkö siellä? Jumalille kiitos. Avaa ovi, rukoilen sinua!» Kallias päästi salvat, ja Sosian kiihottuneet kasvot tulivat oviaukosta näkyviin. »Mitä näenkään! Samassa huoneessa, missä nuori tyttökin, Sosia!
Näin suurista asioista itsekseen haastellen Sosia saapui sille kapealle kadulle, joka vei amfiteattereille ja sen lähellä oleville palatseille. Käännyttyään eräästä äkkikulmasta hän huomasi joutuneensa suuren väkijoukon keskeen. Miehiä, vaimoja ja lapsia siinä tungeskeli nauraen, puhuen, viittilöiden, ja kunnon Sosia joutui virran mukaan, ennenkuin hän sitä huomasikaan.
Ja silloin tapahtui maanjäristys ja pimeys kätki kaikki syliinsä! Ja uusia pakolaisia saapui yhä. Arbakeen orjat kantoivat yhä aarteita, jotka eivät enää olleet heidän isäntänsä omaisuutta. Vain yksi tuohus enää paloi. Sitä piteli Sosia, ja kun sen valo osui Nydian kasvoille, tunsi hän tessalittaren. »Mitä apua sinulla nyt on vapaudestasi, sokea tyttö?» orja kysyi. »Ken olet?
Hän kohottaa kasvonsa taivaaseen päin hän jupisee jotakin itsekseen vaipuu väsyneenä maahan. Ei! Polluks avita! Hän on keksinyt uuden suunnitelman. Hän ei tahdo vielä antautua. Jupiter auttakoon, sitä sitkeyttä! Kas nyt, hän syöksähtää pystyyn juoksee takaisin nyt kääntyy uudelle polulle. Sosia, älä viivyttele enää. Sieppaa hänet kiinni, kun hän vielä on puutarhassa. Kas noin!»
Päästä sydänyön aikaan ja minä palaan huomisaamulla varhain, niin, voit itse tulla mukaan.» »Ei käy», Sosia virkkoi päättäväisenä. »Muuan orja oli kerran tottelematon Arbakeelle, eikä siitä orjasta sen koommin enää mitään kuultu.» »Mutta lakihan suojaa orjaa.» »Laki on niinkuin se luetaan. Tiedän, että Arbakeella on aina laki puolellaan. Ja mitä hyötyä minulle on laista, jos kerran olen kuollut!»
Jos hän olisi nähnyt, että Sosia häntä puhutteli, olisi hän sanonut: 'Kunnioitettava Sosia! ja 'Kunnon mies! Olen varma siitä. Mutta palkkani olen helposti ansainnut, se ainakin lohduttaa. Ja oi, Feronia jumalatar! Pian olen vapaa mies! Ja saapa katsoa, kuka uskaltaa minua silloin sanoa parittajaksi! Jos uskaltaa, niin saapa hän sen kalliisti maksaa!»
Kaikesta näkee, ettet ole nainen, sillä muuten et pysyisi niin kauan vaiti: Viiden kuuden kuudenkymmenen vuoden perästä! Pluto sinut periköön! Nyt en kysele enää!» Ja raivoissaan Sosia kaatoi kulhon, niin että vesi läiskyi lattialle. Suurella vaivalla ja vahvasti kiroten hän irrotti siteen, joka oli peittänyt hänen päänsä kokonaan katsahti ympärilleen ja huomasi olevansa pilkkosen pimeässä.