Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ruotsalaiset taistelivat tavallisella miehuudella, mutta janitscharit karkasivat päällemme liian suurella yli-voimalla, piirittivät vähäisen joukkomme linnoitetussa leirissämme ja ahdistivat sitä niin ankarasti, että sen vihdoin täytyi laskea aseensa maahan ja antautua vangiksi.
Kärsin pilkan, kärsin tiuskeen ilman tenää; kannoin murhetta ja kannoin mustaa nenää. Nyt -on toista, joukkomme on taistellut, Suomi avaraks on meille auennut, nyt on tahra poissa kunnialta maamme, puhtaan, kirkkaan otsan jälleen näyttää saamme. Rumpu kohta käymään, miehet kokohon! Yö on mennyt ohi, kirkas päivä on! Juostiin, kun ol' aika laata juoksemasta; jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta.»
KULLERVO. Miehet, kantajat verojen, Lapin vankat valloittajat, Tässä on lepouspaikka Pyhän kosken partahalla. Tässä valmistua voimme Uuden rynnäkön varalta Vasten Untamon kotia. Nyt on Lappi liitossamme, Siit' on joukkomme väkevä. Tässä urhot uskolliset, Ei minulle eikä muille, Vaan edulle yhteiselle. Meillä on satoisa syksy, Elonkorjussa olimme.
Vastapuolta silloin tuo harmitti. Niin jatkui tämä kiertelevä haukkuminen. Mielet alkoivat kiihtyä ja uusi tappelu oli lähellä. Mutta silloin sattui postin kuljettaja ajamaan aika kyytiä ohi. Aisakellon kova ääni viehätti poikia ja Vesa huudahti: Pojat...! Koitetaan jaksetaanko juosta postin jälestä! No! syöksyi meidän tuttu, retkeilevä joukkomme koettamaan voimiansa juoksussa.
»Suurkiitos ilmoituksestanne, paljon kiitoksia, herra jousimies», jatkoi Crévecoeur samalla pilkallisella tavalla. »Mutta olkaa nyt hyvä ja ratsastakaa minun kanssani joukkomme etupäähän.»
"Nyt on toisin, joukkomme on taistellut, Suomi avaraks on meille auennut; nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme" "Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, yö on kulunut, jo kirkas päivä on! Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta."
Pitääksemme sotajoukkomme koossa meidän täytyy taistella. Me olemme liian heikot, meidän täytyy odottaa lisäväkeä. Ja sill'aikaa, kun me saamme muutamia satoja miehiä lisää, saa vihollinen kymmeniä tuhansia. Sill'aikaa, kun säännölliset joukkomme ehkä saavat pari komppaniaa alokkaita lisäkseen, luopuu kenties kaksituhatta nostoväen miestä lipuistaan.
Jumalalle olkoon kiitos siitä, että viime vuoden kuluessa olen kasvanut niin pitkäksi, ett'ei minun tarvitse hävetä, kun seison joukkomme rintamassa. Vahvaksi olen myös tullut kuin karhun pentu. Sinä ehkä kutsut tämän kerskaukseni ylpeydeksi ja pitänet sitä puuttuvan kristillisen nöyryyden todisteena, mutta mitä se muuten lieneekin ylpeyttä se ei ole.
»Mieluisia ne tietysti ovat», vastasi Montrose kohta iloisesti. »M'Ilduyn äänen sointi tekee aina hyvää Montrosen korville, ja mieluisin se on silloin, kun puhuu jostakin tarjona olevasta uljaasta teosta. Kuinka suuri on joukkomme?» Montrose käski tuoda valkeaa ja sai sotamiesten luetteloista pian nähdä, että suuri osa hänen väkeänsä oli tavallisuuden mukaan hajonnut viemään saalistaan tallelle.
Pimeässä et liene huomannut, että joukkomme on lisääntynyt yhdellä vaimolla onneton vainottu olento, joka on avun tarpeessa vielä enemmän kuin me. Tuossa hän on uupuneena kyyryllänsä kovilla rappusilla. Kuuleppas, mitä hänellä on sinulle sanottavaa. Hyvä rouva!" huusi hän ääneensä vaimolle, "sanokaa tälle palvelevalle hengelle, kenen puoleen te aiotte kääntyä."
Päivän Sana
Muut Etsivät