Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Puhumattakaan siitä, sanoi Porthos, että kuningatar kyllä pelastaisi herra Buckingham'in, vaan ei suinkaan meitä. Hyvät herrat, sanoi d'Artagnan, Porthoksen huomautus on sangen järjellinen. Ah, mitäs kaupungissa on tekeillä? sanoi Athos. Siellä rumputetaan yleiseen marssiin. Neljä ystävystä kuuntelivat; rumpujen pärrytys kaikui todellakin heidän korviinsa.
Muuten kehoittaa tämä häntä yöllä matkaan lähtemään, jonka neuvon hän hyväksyy; ja heti käskee hän sotilaiden laittaa iltasensa syödyksi, sytyttää leiriin tulia niin tihiään kuin mahdollista ja sitten ensimäisen yövahdin aikana lähteä marssiin.
Kello 2 j.pp. saimme käskyn tulla asentopaikkaan takaisin ja pikaisesti valmistauda eteenpäin marssiin. Muutamien minuuttien kuluttua olimmekin valmiit lähtöön ja seisoimme maantiellä täydessä marssikunnossa.
Mainitusta ladosta oli vähän matkan päässä eräs Kischikli niminen kylä. Helmikuun 21 päivän aamulla ennen marssiin lähtöä, piti pastorimme meille hartaan aamurukouksen, kehoittaen meitä kiittämään Jumalaa, Kaikkivaltiasta, joka on onnellisesti meidät johdattanut ja auttanut merestä mereen, pohjolasta etelään, monien vaarojen ja vaivojen lävitse.
Väkeä samaa nyt hän johdattaa, polveltaan uutta, vanhaa mieleltänsä, se mitä sois ja vois, hän arvajaa, siis, kun se peräytyy, hän synkän näön saa, ja otsa jalo painuu häpeissänsä. Jo Döbeln lähtenyt on vihaa hehkuen, jo marssiin Palmfelt joukkons' alkaa viedä, jo vaipuu Gripenbergin miekka voittoinen. On hetket kalliit. Sotalaumat Ryssien jään yli ryntää sulkemahan tietä.
Hän vertasi tätä päätöstä siihen ruotsalaisten uljaaseen marssiin, kun kuuluisa Kustaavus, vaikka Wallenstein pohjoisesta uhaten läheni Bööminmaalla kerättyine sotavoimineen, marssi Baijerin vaaliruhtinasta vastaan ja rikastutti väkeänsä hänen viljavan maansa ryöstämisellä. Kunkin miehen piti yhtyä oman päällikkönsä lippukuntaan sitä myöten, kuin nämä kulkivat Inverlochyyn päin.
21 päivänä saimme jo tietää että huomenna oli lähdettävä marssiin Adrianopolia kohden. Me mättäsimme pussimme "keksi" leivällä aivan täyteen eli niin paljon kuin vaan suinkin luulimme jaksavamme kantaa.
Annakin oli, rauhattomana kotona, juossut sotatannerta kohti ja pistäynyt yhteen riiheen, jonka ikkunasta hän näki vihollisen pakoretken alun. Samalla kertaa huomasi Anna erään oudon miehen liikkuvan metsikössä niinkuin väjyvän suomalaisten nyt tappelun jälkeen levollista joukkoa. Majuri istui hevosen selässä ja komensi miehet marssiin harjoituspaikalle.
Kun he kulkivat leirin kautta, kajahti heitä vastaan tuo tuostaki erinäisten vartiain kysymyshuuto, jotka sitte laskivat heidät menemään joko ääneti tai hiljaa kiroillen heidän profeetaansa, jos vartia sattui hyvin hurskas olemaan. Viimein he olivat jälkeensä jättäneet viimeisen puomin, ja karavania järjestettiin marssiin sotaisilla varokeinoilla.
Mitään erinomaista ei tänäpänä tapahtunut; hauska oli vaan olla kauniissa, lämpöisessä salissa; me olimme niinkuin niissä kultaisissa linnoissa, joista Tuhannenyhden yön tarut kertovat. Helmikuun 5 päivän olimme aina vaan samassa majatalossa. Tänäpänä saimme käskyn valmistaa itsemme seuraavaksi päiväksi eteenpäin marssiin Konstantinopolia kohden.
Päivän Sana
Muut Etsivät