Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Ah, leipäkannikka Fredrikan kädestä olisi minunkin mielestäni ollut suloisempi kuin ambrosia kaikkien muinaismaailman sankarien seurassa. Oli oikein kamala katsella, mitenkä vihollisen eri kolonnat verkalleen lähenivät sänkipeltoja pitkin. Tuon tuostakin kuului sieltä päin rumpujen pärinää. Nolona istuin minä ratsuni seljässä lähellä pähkinäpuuta oikealla sivustalla.
Mutta kun ukkonen majesteetillisella jyrinällänsä voitti torvienkin ja rumpujen äänen ja mahtavilla pamahuksillaan täristytti linnan muureja, rupesivat palvelijat aivan kummallisella tavalla kohtelemaan nähtävästi taintunutta herraansa.
Hän nousi hevosen selkään, ja kiinalainen asettui hänen taaksensa istumaan, väänsi kampia, jotta hevonen kohosi ilmaan ja suuntasi matkan Kiinaa kohti. Samaan aikaan kuin kiinalainen ryösti prinsessan, läksi saattojoukko palatsista liikkeelle prinsessaa vastaanottamaan. Torvien ja rumpujen rämistessä kulki prinssi isänsä, äitinsä ja visiirien seuraamana joukkojen etunenässä puutarhaan.
"Voi tämä on kauheata kuin kuolema, Ilse!" oihkasin minä, samassa kun hän tarttui käteeni ja veti minut salin vierustalle vaunut tulivat juuri ratisten kulmassa. Siihen asti olimme kohdanneet ainoastaan muutamia ihmisiä; puolipäivän kuumuus teki kadut tyhjiksi ja hiljaisiksi. Mutta silloin alkoi kaukaa kuulua rumpujen ja torvien ääniä.
Rumpujen, torvien ja symbalein jyminä ilmoitti Hebrealaisten armeijan tuloa. Kansa huusi ilosta, ulkopuolella olevat soturit vastasivat kauan kestävillä voitonhuudoilla. Keskellä tulisoittojen loistoa ja vartioväkensä etupäässä ratsasti kaupunkiin nuorukainen mustalla hevosella, heiluttaen käyräsapeliansa kansa lankesi polvillensa ja huusi: "kauan eläkään Alroy!"
Siihen luuloon heidät kaiketi olivat saaneet meidän laajalle asetetut vartijamme sekä rumpujen pärinä ja uljaitten pillipiiparien puhallus. Nämä seitsemän vangiksi otettua olivat joutuneet liian kauaksi pääjoukosta. Iloissani kestitytin minä näitä maailmanvoittajia parhaalla, mitä meillä oli.
Kornatus taputti häntä olalle: No niin, mutta nyt olet mies omilla jaloillasi, ja se ainakin on jotakin kokonaista. Martin silmistä leimahti salama: Ja minun on Maria! Kokonaan kuten minä olen hänen. Enkä muusta välitä maailmassa. Mutta nyt kuului äkkiä soittoa, riemuinen torvien ja rumpujen säestämä marssi. Mikä se? Kuule, huudahti Martti iloisena. Nyt tulevat ruotsalaiset rykmentit.
Vaara näytti nyt lopultakin olevan ohitse. »Kun heidät olen tänään saanut hallituksi», tuumi hän itsekseen, »eivät he enää huomenna uskalla mukista.» Hän ojensihe iloissaan saavutetusta voitosta. Vielä vain jäähyväiset Reginalle ja kaikki huolet olivat ohitse. Hänen edessään levisi jälleen kukkiva maailma hän oli kuulevinaan kaukaa houkuttelevaa rumpujen pärinää ja sotahuutoja.
JUHANI. Enkö tekis samoin minä, teidän kurja vanhin veljenne? Minä suostun, ja onnen päiväksi kutsun aina tämän päivän. Olihan meitä jo lähestyä kahleet tai kruunun harmaa takki ja rumpujen pärinä, mutta nythän seisomme kaukana kaikista näistä, keskellä kotometsiemme kohinaa.
Rumpujen ja torvien rämistessä huudettiin kuuluvasti jokaisen eri voittajan nimi; hän otti sitte naisten kädestä vastaan palkinnon: kultavitjat, miekan, sormuksen tai jotakin muuta sellaista. Juhlapäivällisillä, joita sitte pidettiin, oli hänellä kunniasija ja atrian jälkeen hän alotti tanssin.
Päivän Sana
Muut Etsivät