United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hetki suloisin ja suurin, suvi, kanssas sylityksin! Luonto, sinuun tahdon yksin juurtua ma syvin juurin. Muust' en tahdo surra, huolla: kanssas kukkia ja kuolla, lakastua, luoda uutta, tulla liki jumaluutta. Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa. Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa. Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.
"Niin, kyllähän se on tosi," vastasi vanhus, taas herjeten suremasta; "järjettömästi onkin hän kohdellut teitä, pitänyt teitä täällä suljettuina, kuluttamassa kukoistavaa nuoruuttanne yksinäisessä, vanhassa tornissa, juurikuin ruusuja, joiden on annettu lakastua kukkais-ruukussa. Mutta paeta syntymämaastanne!"
"Sehän tuoksuu parhaiten lakastuneena," kuiskasi hän itsekseen, "onhan siis parasta antaa sen lakastua." Hän viskasi sen akkunalle ja meni pukeutumaan. Muutamia päiviä sen jälkeen kuului taas pihasta heleä lapsenääni, joka lauloi vehreitä seppeleitä.
Nyt leviää siellä se myrkky, joka sinne on päässyt, mutta minä revin sen pois, ja kun Irene tulee takaisin, niin murran orvokit rikki tai annan ne hänelle, joka ne kyllä piankin repii rikki tai antaa niitten surkeasti lakastua, sillä puhtaaksi tahdon päästä, vieläpä unissanikin; mitä muuta minulla onkaan kuin puhtauteni?"
Ins. Sillä hän on mieltynyt erääseen toiseen, jota hän ei voi saada. Lyyli. Mitä? Mistä te sen ? Ins. Hm! No voihan sen arvata. Hän päättää siis elää ainoastaan taiteensa ja muistojensa vuoksi sitten vähitellen kuihtua pois ja lakastua, ja sitten on kaikki loppu. Lyyli. Ei sitä kuihdu, kun on jotakin tehtävää. Ins. Saattaa kyllä olla, ainahan työ ylläpitää.
Yrjön sydämessä alkoi hento toivon taimi vähitellen lakastua, ja yhä tuskallisemmaksi kävi hetki hetkeltä kysymys, mitä oikeastaan oli tekeminen sen hilpeän ja heikon olennon eteen, joka niin auttamattomasti näytti kuihtuvan hänen kainalossaan. "Ettekö sitä huomaa, veli Heikkinen?" sanoi eräänä päivänä muuan ystävällinen naapuri, "ettekö huomaa, että teidän vaimoanne vaivaa koti-ikävä?
Mutta eikö se ole kovaa, että pikaisuuteni on niin ankarasti rangaistava, että parin vihastumisen tähden olen tuomittava näkemään näin runsaan, kunniaa Jumalan ja ritariston edessä kasvavan viljan leikkaamatonna lakastuvan silmäini alla? Vaan se ei saa lakastua. Vallottajan sielun kautta, minä istutan ristin Jerusalemin torneille, taikka on se Richardin haudalle istutettava!"
Talolla ei ole vielä voimia menettää saunojen rakennukseen; pellot, pellot ovat tässä ensiksi kynsiin otettavat. TUOMAS. Jääpä sinulta pellot niinkuin mennä kesänä huikea Aroniittu, jonka muhkean heinän annoimme lakastua ilman yhtään ainoata viikatteen sivallusta. Mutta oma tahtos.
Ah, te ette edes saata arvatakaan, kuinka kauniiksi ai'omme sen koristaa! Meidän pitää tekemän ahkeraa työtä koko huomispäivän ja sitoman kukka-seppeleitä; mutta itse koristeleminen on jätettävä niin myöhään kuin suinkin, ett'eivät kukat kerkiäisi lakastua. Meidän täytyy saada kaikki valmiiksi ennen aamu-saarnaa; ahkeruutta siinä kyllä kysytään".
Oli kerran jossakin Saksanmaalla noita, joka rupesi muuttamaan nauriinvarsia prinsseiksi ja ritareiksi. Nämä ylhäiset herrat ylvästelivät jonkin aikaa kaikessa komeudessaan, mutta kun kaikki varret alkoivat syksyllä lakastua, kiristyivät nuo ylhäiset herratkin, jotka eivät muuta olleet kuin nauriinvarsia, ja laihtuivat, kunnes heistä ei ollut jäljellä muuta kuin nuo kauniit vaatteet.