Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Pyhästi vannotko sa minulle, se ettei koskaan kuihdu kukan lailla, ei tuoksutonna nuoku elon mailla, vaan *iät kestää*? lyhyen äänettömyyden jälkeen: *Kauan* kestää se. tuskalla. Oi, »kauan», »kauan»; sana köyhien! Mit' on tuo »kauan» sana rakkaudelle? Sen kuolema, kuin home kukkaselle. »Iäiseen eloon uskon rakkauden» siis aika vaihtua on sanojen: »Sua rakastin, kun hehkui kesän helle!»
Mut kallis lemmenkirja tuo vaan puuttuu Sidettä, kansiss' ihanaks se muuttuu. Vedessä kala kiiltää: suloisinta, Kun kauniin sisän verhoo kaunis pinta. Monesta parhaana se kirja kulkee. Jonk' oppikullan kultasoljet sulkee. Näin kaikki, mitä häll' on, saat sä vaan, Kun hänet saat, ei kuihdu omaskaan. IMETT
Muut' ei ole sanottavaa, toisille sydäntämme älä avaa. Mut eteenpäin oot ajatellut varmaan. Aatellut? Eteenpäin? Täst' alkaen ma elän hetkessä vain keväimen. Ma katseen käännän puoleen onnen armaan; *yhdessä* hallitsemme vaiheet sen. Ei sanoa ees rouva Halmkaan vois raikkaalle kukkasellein: »Kuihdu pois!» On tahtoin luja, *hänen* katseens' syvin, siks kasvaa, *nousee* kukkasemme hyvin!
Yks' kukka ainoa kukkiaan Se puhkes rinnasta Luojan Ei kuihdu, haihdu ei hajukaan, Sen kauneus ijankaiken On tuores kukkanen lemmen! On tuli ainoa tuliaan, Sen kyven taivaasta kirpos, Ja kuonat kullasta erottaa Sen liekki polttava, kirkas: Se tuli ikuisen lemmen! On voima voimista ainoisin Ei konsa vaivu sen valta, Ei säiky miehuutta sankarin, Saa voiton armahimmalta: Se ikivaltikka lemmen!
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, minun onneni unta! Vaikene, laulava lintu, ja lennä Laulamahan ilos muille! Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! Huo'u jo, hallakin, puille! Musta on mieleni, valkeammaksi Ei se nyt taitane tulla! Ei ole armasta, ei ole enää Elämän riemuja mulla! J
Saapuupa syksy hyinen Ja kylmä kokonaan, Kukkainen lemmityinen Uinahtaa kuolemaan Niin kukkaiset mun syömeni, Ja niin mun orpo lempeni Myös hoipuu hautahan. Vaan kerta ajan tullen Ne virkoo jällehen, Haudalle suletulle Lennähtää leivonen; Se laulaa, hauta aukeaa Ja kukka nousee mullastaan, Ei kuihdu konsanaan. Kyyhkyislakka.
Ins. Sillä hän on mieltynyt erääseen toiseen, jota hän ei voi saada. Lyyli. Mitä? Mistä te sen ? Ins. Hm! No voihan sen arvata. Hän päättää siis elää ainoastaan taiteensa ja muistojensa vuoksi sitten vähitellen kuihtua pois ja lakastua, ja sitten on kaikki loppu. Lyyli. Ei sitä kuihdu, kun on jotakin tehtävää. Ins. Saattaa kyllä olla, ainahan työ ylläpitää.
Elä kuihdu, nuori metsäkukka, syvästi surisi Vishtonnoh, kovasti kärsisi päällikkö! Elä kuole, kaunoinen, ei Vishtonnohin pidä kärsimän. Oikameonna taitaa auttaa. Mutta lapsi, jonka Oikameonna eilen synnytti metsässä, ken hentoa hoitaa, jos Oikameonna nuoren naisen haavan myrkystä kalpenee? Ken pojalle kukkia poimii, ken häntä äidin silmillä katselee, jotta hänestä kasvaisi suuri soturi?
Teen mustan epätoivon kanssa liiton Vihollistani, itseäni vastaan. HERTTUATAR. Mut mikä kurjan tuskan kohtaus tämä? ELISABETH. Vain traagillisen raivon alkunäytös: Kuningas, poikas, mieheni on kuollut. Elääkö oksat, kun on juuri poissa? Ja mehun puutteess' eikö lehvät kuihdu? Ken elää mielii, itkeköön!
Katso minua; minä olen kärsivällinen ja lempeä, ja minä kuolen rauhan hymy huulillani, sillä toivo ei kuole kanssani, se elää ikuisesti, minäkin olen elävä ja henkeni ihanimmat kukkaset elävät kanssani eivätkä koskaan kuihdu! Sellainen liikuttavan kaunis ilta oli nyt, kaksi viikkoa noiden synkkien tapahtumien jälkeen, joista äsken olemme kertoneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät