Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Hieno sammal tämän huoneen katoll' kasvaa, Kukkainen siell' hymyellen luoksens viittaa Lintuja ja hyrrääviä mehiläisii. Kuolematta, ijäisessä nuoruudessa Asuu tässä kerikansa pieni, kaunis; Kaunis, vaan ei kymärtynyt peikkojoukko, Niinkuin tarinoissa usein kuulla saamme.
Margareetta, hän ei ole nähnyt minua pitkään aikaan, kuka tietää, kun hän nyt tulee, jos enään minua lempiikään. Hän, kaikesta niin rikas, ja minä, niin yksinkertainen, niin köyhä, metsän kukkainen kasvanut sodan ja hautojen keskellä." "Entäs sinä, Sesilia, oletko sinä varma siitä, että se kuva, jota muistosi on säilyttänyt, on sama Kaarle, jonka sinä huomenna saat nähdä?"
"Olenko minä Anna? enpä olekaan hahaha! taittunut kukkainen Salojärwen aalloissa se oli Anna minä olen sen haihtunut tuoksu, jota tuulen henki ilmassa tuudittelee. Ai, warokaa warokaa tuoksu on myrkkyinen pettäjän hyytynyt weri on sen myrkyttänyt.
Hän kaunis on kuin kukkainen, Raitis kuin kevät-aamu. Vaan omantunnon-vaivainen Se hoippuu niinkuin haamu, Ja päivät sekä pitkät yöt Sen entiset pahuuden työt Hänt' aina ahdistavat. Oi, jos oisit sydämeni. Oi, jos oisit, sydämeni: raitis kuni uusi oras, puhdas kuni kehdon lapsi, kirkas kuni lähteen silmä niin jos oisit sydämeni! Adalminan helmi.
Niinkuin hienosti sammaltunut kirkko, niinkuin tämä hiljainen pappilan talo ja sen valoisa, kukkainen sisustus teki turvallisen rauhan vaikutuksen, niin vaikutti rovastinkin vakaa ja hiljainen olento.
TOPIAS. Sinä kevät-illan kukkainen! annas kuin syleilen sinua.
Mutta minä käsken teitä häihin, ja nyt olette yhtä arvokkaita vieraita kuin muutkin tässä. MIKKO. Me kiitämme. ESKO. Kiitämme nöyrimmästi tämän kunnian edestä. KARRI. Jättäkäät kiitokset ja keventäkäät haarikkaamme hieman. Hän on kaunis kuin ruusu ja kukkainen. Ja kultakruunu päässä! Sydäntäni karvastelee vähän. Minulle on tehty vähän petoskauppaa.
Se oli runo Norjan historiasta... Ingeborgin ääni kuului selvästi. Ja kuningas Haraldin luona Oli Gerda kuin kukkainen, Ei naista käy ylpeämpää Täällä alla lehmusten. Ja sukua hän oli suurta, Ei valtaansa jakanut ois, Hän Hördin ja Holmrygin neidot Sai kuninkaan luota pois. Hän vaati Norjan kaiken Sopimmaisehen Oddehen, Kuninkaan kuningattarelle Koko miehen vaimollen.
"Sire, minä pyydän teitä, antakaa sen olla! Se oli vaan hento kukkainen eloni kuivalla kankaalla, jota en edes poimia tohtinut; tähti elämäni yössä, kallis haava sydämmessäni.
Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket tuolla sun helmassas, seurass' ystävien! Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas, polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät