Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Jaakko, minä tiedän, ettei tämä käsityösi, tämä toukan nakerrus sua oikein tyydytä, vaan mielisitpä ennen möyriä soita ja kantoja väännellä. JAAKKO. Enpä paljon pidä tästä virasta, johon mun lapsena määräsivät, ja, niinkuin tiedätte, se kostaa miehensä kehnosti. KARRI. Sentähden, heitä puupölkyt hiiteen ja kätees kuokka ja kirves! Kaiken Koutinmäen taustan annan sulle alaksi.
KREETA. Isäntäni, emmehän taida teitä kylliksi kiittää. KARRI. Minä vaan maksan mitä olen velkaa. Mutta yhtä toki Jaakolta vaadin. Pidä Kreetasta; oiva tyttö on hän, niinkuin sanoin, ja taitaa myöskin olla pieni veitikka; sen näin, koska suutarin pojan pään hän kovin pani pyörään, ja mies ehkä piti asian totenaki. Mutta luulenpa toki, että hän viimein ymmärsi kaikki vaan leikiksi. Oltta, Jaakko!
Kuin takkiainen hän iski puheeseni kiinni, koska minä ihan hyvänsuosiosta tahdoin osoitella tälle sulhaiselle, että nahkasuutarin virka olisi, kentiesi, ollut hänelle hyödyllisempi kuin puusuutarin ammatti. KARRI. Suutaroitsemisen niin nahassa kuin puussa heittää hän nyt Helssinkiin ja rupeaa kuin myyri maita möyrimään. Se on päätöksensä tänään. ESKO. Se on ero asiassa.
Mutta niitä kaloja, joita ongimme, niitä saamme. MIKKO. Suotteko minun kysyä yhtä asiaa? KARRI. Mielellä. MIKKO. Oletteko te tavannut Eskon isää, Nummisuutari Topiasta, Puol'matkan krouvissa? KARRI. Tapasinpa hänen tultuamme kaupungista. MIKKO. Oliko tässä tilaisuudessa jotain keskustelemista välillänne jostain naimakaupasta, koskeva Eskoa ja kasvate-tytärtänne Kreetaa? Ehkä leikin vuoksi?
Mutta enpä tahdo toki ruveta tässä mekastamaan, en sanaakaan hiiskua tästä asiasta, jos eivät he minua vihoita jollain tavalla. Mutta sille ei kohtelemisensa meitä kohtaan näytä. Käskiväthän meitä häihinki. Minä olen vait kuin ahvena kivellä. KARRI. Saanko luvan kysyä, mitkä asiat ovat saattaneet teitä matkalle? ESKO. Meillä on yhtä ja toista toimitettavaa täällä.
KARRI. Saatpa luvan kärsiä häntä; hän on käsketty vieras niinkuin sinäkin. TEEMU. Hän mököttelee tyhmyyksiä. KARRI. Sinäpä tässä itsesi tyhmästi käytät; se täytyy sinulle sanoa. TEEMU. Oinasmäen Jooseppi ... taivaan ilossa. Kaikki tässä musiikista juttelis', vaikk'ei ymmärrä konstin päälle enemmän kuin porsas hopealuskan. ESKO. Niin, herra tirehtööri.
KARRI. Senkaltaista jotain siinä haasteltiin, ja lausuinpa silloin yhtä ja toista, jota en tehnyt olisi ilman vähän häkää ylikammarissa tässä. Totta sanoen, mua huvitti lyödä hieman leikkiä ukon kanssa, mutta jos hän leikin otti todeksi ja sen mukaan on nyt työksennellyt, niin paheksinpa tätä poikamaista käytöstäni krouvissa. MIKKO. Ei vaaraa.
Viekäät hän sinne; itse tulen perässä kohta. EERIKKI. Minä teen, mitä virkaani kuuluu. Esko, sinun Karri antaa käskeä keräjiin, vastaamaan koirantöittesi edestä kasvate-tyttärensä häissä. Keräjät alkaa kolmas päivä syyskuussa, Marttilan talossa Hätylän kylässä. Tästä vedät tuiman sakon, poikani. TOPIAS. Mitä kuulen minä? Mutta sinua en taida uskoa pojakseni. Kuka olet sinä? ESKO. Esko.
MIKKO. Nyt, Esko, ponnista takaisin miehuutesi arvo! KARRI. Teemu parka! MIKKO. Esko, nyt kadotit miehuutesi. ESKO. Pahasti, että pääsi hän näin kynsistäni! Oliko se isänsä? KARRI. Isänsä; ja aika-mekosti, luulen minä, hän poikansa nyt sukii. ESKO. Se ei haita hänelle! Mutta onhan se sopimatonta näin peuhata toisen häissä. Mitä sanoo morsian? Minä pyydän anteeksi!
ESKO. Juuri sentähden olemme lähteneet tähän jalkajuoneen, tutkimaan tietäjältä, mikä mies tämä varas on ja missä hänen saavuttaisi. MIKKO. Minulla on kuitenkin muuta asiaa sukulaisilleni täällä. ESKO. Seitsemän sataa riksiä luvattiin palkinnoksi sille, joka käsittäisi lurjuksen ja saattaisi hänen kruunun kouriin. KARRI. Niinpä luvattiin. ESKO. Tämä kreivi sanotaan äärettömän rikkaaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät