United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakas Copperfieldini, hän on aina kirkastähtinen kohta kurjassa olemisessani. Minä kunnioitan tätä nuorta ladyä, minä ihmettelen hänen luonnettansa, minä olen ihastunut häneen hänen rakkautensa, rehellisyytensä ja hyvyytensä tähden. Viekäät minua", lausui Mr. Micawber, "jotakin syrjäkatua myöden, sillä, sieluni kautta, minä en nykyisessä mielentilassani kestä tätä!"
Hän huomasi kohta missä toimissa tässä oltiin ja ajoi kaikki avuliaat ystävät pois huoneesta astioineen, lasineen, sanoen: "Viekäät pois tuo kaikki! Tässä ei saa käyttää muuta kuin kamomilliteetä!" Sairas laskettiin nyt taas vuoteellensa ja hänen ylitsensä levitettiin peitteitä ja uutimia. Sängyssä makasi Swartin emäntä ähkyen, kunnes hän vihdoin osasi kysyä: "Kuka veti minut ylös vedestä?"
Marssiessamme tuli meitä vastaan lähettiläämme, jotka olivat ylen ylpeästi otetut vastaan ja lähetetyt takaisin tällä vastauksella: "Kadotkaatte oitis ja viesti tää kuninkaalle viekäät: Meille, ei hälle, on aavojen merten herraus suotu, Hallitkohon hän vain ikitunturiansa ja jäitä."
Hän katsoi, mutta ärjäisi pian: »viekäät kakaranne hiiteen!» Yksin jäätyänsä, lausui hän yhtähyvin taasen hetken päästä: »Jumala siunatkoon sikiötäni kuitenkin!» Niin meni vuosi taasen, meni kaksi, ja Venla synnytti pojan, isän muotoisen, aika jallin. Silloin oli Jukolan huoneessa iloa ja riemua, ja Venlakin tuntui Juhanille rakkaammaksi kuin ennen. Ja nytpä eukot nimiä valitsemaan poikaselle.
TOINEN KATSOJA. Ja minulla ei ole niin kopeekkaa. MARI. Tuos' on minun vuodenpalkkani. Mutta pikkusen tempun vielä pitää muistuttamani: teistä ei yksikään saa mennä ulos ettenkä ketään laskea ulkoa ennen tuloani. Nyt viekäät nuo elävät rekeen. Kestkiivari, sinä seiso ovella vartiana.
"Matkani on Koivistoon," huusi nuorukainen, "tahdotteko minun sinne soutaa?" "Aikoon itsekin sinnepäin; sopiipa seurata." "Mutta elkäät vaan liiaksi maksoa ottako; en anna kymmentä penniä enempää." "Rahaahan siinäkin on." "No! viekäät reppuni rantaan." Ukko otti tämän jotenkin painavan repun ja kantoi sen ruuheen, joka oli alempana rannan ruovokossa.
Joukko miehiä tuli esiin, vetäen muassaan yhtä nuorukaista, joka melkein uupumallansa vielä yksinänsä ponnisti kunnottomia vangitsioitansa vastaan. "Kadi, kadi", huusi etumainen heistä, joka oli Abdallah, "viekäät hänet kadin tuo."
Viekäät se patruunille." "Hän kyllä minulle nauraisi." "Saattaisipa niin tehdä; mutta kyllä hän vastaan ottaa, ja vielä kiittääkin, jos hänen oikein tunnen. Kukatiesi herra saa koulun sen toisen siasta, joka uhkaili lapsia lyödä." "Vai niin! kuulitte siis mitä puhelimme. Luulin olevanne kuuron." "Olen kuullut joka sanan; minulla on hyvä kuulo, koska tahdon." "Ottakaat siis kumminkin rahat."
Damoetas. Oi, kuinka usein ja minkälaisia Galatea minulle puheli! Tuulet! Viekäät joku osa niitä jumaloitten korviin. Menalcas. Mitä hyvää siitä on, Amyntas, ett'et katso minua sydämessäsi ylen, jos minun täytyy verkkoja vahtia, sillä aikaa kun sinä ajelet metsäsikoja. Damoetas. Lähetä minulle Phyllis, Iolas! nyt on syntymäpäiväni; tule itseki, kun uhraan hehkosen maahedelmäin edestä. Menalcas.
"En ole", sanoi Helena. "Viekäät minua johonki. En jaksa enään seisoaltaan". "Tuossa asun", virkkoi vaimo. Hän astui Helenan luo, otti häntä kädestä ja talutti häntä kotiin. "Saanko kysyä, mistä vieras on ja nimen", virkkoi vaimonpuoli. "Kaiketi omaisenne ovat levottomat, kun ei teistä ala kuulua mitään". "Minulla ei ole omaisia", virkkoi kuumeellisella innolla Helena. "Eikö ole?