Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Hetki suloisin ja suurin, suvi, kanssas sylityksin! Luonto, sinuun tahdon yksin juurtua ma syvin juurin. Muust' en tahdo surra, huolla: kanssas kukkia ja kuolla, lakastua, luoda uutta, tulla liki jumaluutta. Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa. Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa. Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.
Suur' häll' on syy, ja kuningas hänt' ehkä Siit' oikaisee. Noin halpaa rangaistusta Hylyille, roistoille vaan käytetään Näpistelystä ja muust' ilkityöstä. Kuningas varmaan pahastuu, jos hälle Osoitetaan niin vähän kunniaa, Ett' airut vangitaan. CORNWALLIN HERTTUA. Sen vastaan minä. REGAN. Viel' enemmän se siskoani loukkaa, Jos hänen miestään haukutaan ja piestään, Kun toimensa hän täyttää.
Oli kerran pojalla kyyhkyinen Sangen kaunis väreist' ja muust'. Aivan rakkaana pitikin poika sen. Sekä syötteli omasta suust'. Ja niin ihaili poika kyyhkyään, Ett'ei voinut iloita yksinään Eli kettu likitienoolla täss', Vanha, kokenut, viisas ja kielekäs; Oli tutuksi joutunut pojalle tälle, Jo turhiaan monesti jutellut hälle. "No, näytänpä ketulle kyyhkyäni!"
Nyt melkein kuurousin ma laulannalle ja katsomaan jäin yhtä vainajista, mi seisten viittas häntä kuuntelemaan. Kätensä risti, nosti hän ja siirsi päin itää silmänsä kuin Jumalalle ois virkkaa tahtonut: ma muust' en huoli! Te lucis ante nyt niin hartahasti ja suloisesti hänen suustaan kaikui, ett' unohtamaan sai se itsenikin.
Sill' emme nyt tiedä mistäkään muust', Vaan hänen pois uljaasti soittaa, Jos Jumala suo Ja apunsa tuo Näin Jumalan avulla sodim'! He tulit kuin karhut, joilt' poijat on poiss', Ratk' avoimill' kidoilla, suilla, Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit Maall', merell', niin kaduill' kuin kuilla; Hän vaaroiss' ol' läss' Eik' itseäns sääst' Näin Jumalan avulla sodim'!
Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa, tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan, ruusut kukkivat vielä ja karvikkomarjaset kypsyy, ehtii ehk' omenainenkin, kesä vain jos on kaunis.» Lausuu, hierovi mielissään käsiänsä ja jatkaa: »Ei tule peljätä, vaikk' iäkkäämpi ma lienen ja joskus tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehkä mun näitte äissäni moukillen välist' ärjyvän, keppiä nostain; muust' ei piittaa nuo, ei tottele löylyttämättä.
Lyhyt onpi elämänsä juttu: Pitkä tiensä, ahdas maailmansa, Muust' ei huolinut kuin lauluistansa. Nuori oli. Tuoni isän vei. Peri maan ja tuli isännäksi. Teki lauluja, vaan työtä ei. Vietiin maa. Hän mieron tielle läksi. Vanhaks tuli, käyräks varreltansa, Sama vaan ain' oli luonnoltansa.
Nyt melkein kuurousin ma laulannalle ja katsomaan jäin yhtä vainajista, mi seisten viittas häntä kuuntelemaan. Kätensä risti, nosti hän ja siirsi päin itää silmänsä kuin Jumalalle ois virkkaa tahtonut: ma muust' en huoli! Te lucis ante nyt niin hartahasti ja suloisesti hänen suustaan kaikui, ett' unohtamaan sai se itsenikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät