Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Uskallapas vain suututtaa minua!» huusi naisen ääni. »En tule», huusi toinen ääni, »en vähääkään välitä, oletko vihainen vai et.» »Etkös vain tulekin sieltä pöydän alta! Revin silmät päästäsi!» »Minä olen herra huoneessani eikä täällä ole akoilla mitään sananvaltaa.» »Tule esiin, pelkuri! Senkin vaivainen porusäkki!»
Ja näin minä temppuilen tai revin itseni irti verkosta, jota etiikkani koettaa kiertää ympärilleni. Sillä mitenkä minä muutenkaan pääsisin pulmasta? Pitäisikö minun tehdä niinkuin Lybeck ja jättää koski muille, myydä vehkeeni ja seurata häntä? Ehkä sen teenkin, vaikken vielä ole tuntenut siihen lopullisesti pakottavaa velvoitusta.
Viime viikolla leikimme me koulussa ja minä en tiedä kuinka se kävi, mutta minä revin suuren reiän lakkiini. Eihän se vaan ollut tuo uusi lakki, jonka Antti räätäli neuloi? Oli kyllä.
Tuli kukko kuopimahan, Kanan lapsi kaapimahan; Tästä kukko tapettihin, Kanan lapsi kaltattihin, Mulle villat annettihin. Mie vanutin vaipakseni, Kuoin villat kuotokseni, Huperoitsin huovakseni, Huovat revin rievuikseni. Läksin suolle sotkuilleni, Leveille letkuilleni; Sormus kultainen kulahti Vasemesta sormestani.
Minä aloitin yhtä: "Kuinka saatan koskaan toivoa, rakas Agnes, että saisin muistostasi poistetuksi sen inhottavan vaikutuksen" siinä se ei enää miellyttänyt minua, vaan minä revin sen rikki. Minä aloitin toista: "Shakespeare on huomauttanut, rakas Agnes'ini, kuinka kummallista on, että ihminen pistää vihollisensa suuhunsa" se muistutti minua Markham'in ihmisestä eikä siitä tullut sen pidempää.
Taas olen epäilijä, joka mietiskelen, epäilen, revin rikki kaikki. Tyhmyyttä ... tyhmyyttä ... kenessäpä ihmisessä ei ole ristiriitaisuutta? Elämän koulu juuri saattaa inhimillisen epäjohdonmukaisuuden säännönmukaisuuteen... Lopeta, Eugen Blum, itsekkäät mietiskelysi, sillä ollaksesi rehellinen täytyy sinun tunnustaa, että mietiskelysi johtuu siitä, että pelkäät, ettet tule onnelliseksi.
Hetkisen sen jälkeen vedin sentään esiin tuon pienen kirjeen ja revin sen tuhansiksi palasiksi ja heitin sen pois. Se oli pahasti tehty. Hän tulikin pahoilleen; olinhan minä turmellut hänen ilonsa tältä päivältä. Mutta en itsekään ollut enää iloinen, ja koetin sentään näyttää olevani mitä parhaimmalla tuulella; niin käy usein.»
Nyt leviää siellä se myrkky, joka sinne on päässyt, mutta minä revin sen pois, ja kun Irene tulee takaisin, niin murran orvokit rikki tai annan ne hänelle, joka ne kyllä piankin repii rikki tai antaa niitten surkeasti lakastua, sillä puhtaaksi tahdon päästä, vieläpä unissanikin; mitä muuta minulla onkaan kuin puhtauteni?"
Hän oli niin viaton vielä. Kaikesta näkyi, ettei hän vielä ollut lukenut Gentilhommea tai jotakin sellaista. Gentilhomme ei olisi puhunut noin vilpittömästi. Vähäinen harmin, nimittäin oikean harmin, väre lehahti Annin kasvoilla. "Sallitteko minun edes säilyttää tämän kuvan itselleni?" kysyi vilpitön Lauri. "En." "Minä revin sen siis rikki. Tahdotteko sitä?" "En." "Mutta kuinkas sitten?"
Talvet hakkasin hirsiä, joita isä ja veljet vetivät kotiin, keväät salvoin huoneita, kesät revin peltoa uudelta, hoidin vanhoja hyvästi. Kaasin kaskea kuin Kullervo. Vuosia alkoi tulla hyviä. Pellot ja halmeet kasvoivat. Niin että ruvettiin rikastumaan yksin päivin, ja alkoi mielestäni olla kaikki hyvästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät