Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kun olin saanut lyyran lakkiini, muodostuivat kesän hauskimmiksi huvituksiksi joskus vanhempieni kanssa mutta useimmiten yksin tekemäni vierailumatkat tuttaviemme luo heidän maatiloilleen, varsinkin jos perheessä sattui olemaan yhdenikäistä nuorta väkeä.
Minua luuli Iivana uudeksi nimismieheksi, jonka oli kuullut Helsingistä tulleen kyttyräisiä kiinni ottamaan. Olin näet kotimatkalla varustanut lakkiini virkamieskokardin, kuten setä oli käskenyt minun tehdä, jos oli tarpeellista todistaa virkamiesoikeuteni.
Kantaja ei pysähdy, ei väistä, vastaa kyllä hyvänpäivän toivotukseen, mutta ei nosta silmiään maasta, johon ne kiinnittää ikäänkuin saadakseen siitä apua nousulleen, koettaen katseellaankin vetää itseään eteenpäin. Olin poiminut alppiruusuja tiepuolesta ja aikonut kiinnittää niistä töyhdön lakkiini, sitaista toisen sauvani päähän. Jäivät sitomatta.
Toisen silmäni pidin ummessa, sillä olin sokea olevinani. Kävin myöskin ruhtinas Galitzin'in luona, ja hän heitti 10 kop. lakkiini. Sitten hiivin hänen kyökkiinsä, jossa kokki minua tutkiskeli. Ensin kysyi hän mistä minä olin. "Rymättylästä", vastasin minä. Hän kysyi taas: "Pidetäänkö siellä kaloja?"
Minä tempaan Fredrikin ryövärin käsistä hän huutaa täyttä kurkkua, se on tietty kuningatar syöksähtää kuin raivotar ei, kuin madonna minua kohti minä lasken pelastetun uhrin hänen jalkainsa eteen notkistan polvea, niinkuin herra Lafleur tekee näytelmässä, ja huudahdan: Hyvettä kun vainoo väkivalta, apuun rientää perho taivahalta. Juuri sentähden, Bjelke, minun täytyy kiinnittää perhonen lakkiini.
Noin kauniille nuorelle studentille minä annan paras lakki, mikä minulla on. Lakki kuin lakki. Ja samalla heittäytyi Kalle kyljelleen sohvalle, nakaten lakkinsa juoksemaan pitkin pöytää. Se liukui sileää pintaa myöten yhtä kyytiä lattialle. Nieminen yritti nostamaan sitä. Anna olla, Nieminen... Kuuletko ... minä kiellän sinua koskemasta minun lakkiini. Helsingistä ostetaan uusi!
Viime viikolla leikimme me koulussa ja minä en tiedä kuinka se kävi, mutta minä revin suuren reiän lakkiini. Eihän se vaan ollut tuo uusi lakki, jonka Antti räätäli neuloi? Oli kyllä.
Kun ruhtinas oli kuullut muidenkin huoneeseen tulleiden asian, loi hän katseensa minuun, jolloin minä kumarsin syvään ja ojensin lakkikuluani häntä kohti. Hän rypisti tyytymättömänä silmäkulmiaan, mutta otti sitten pöydältä kymmenen kopeekan rahan ja viskasi sen lakkiini. Kumarsin uudelleen ja lähdin senjälkeen kiireesti huoneesta, sillä adjutantin katse ei ennustanut minulle mitään hyvää.
Päivän Sana
Muut Etsivät