Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siellä oli onneton prinssi raukka elänyt ja kärsimyksissään joka vuosi vanhentunut sata vuotta. Mutta oli orpo tyttö. Hän lähti ypö yksin yli pimeän aavikon, joka oli täynnä mättäitä, välissä pohjaton kuilu, ja jossa jättiläis-yököt lensivät hänen päänsä päällä suhisten ja kylmähenkinen raivotar soitti manalan yksikielistä kannelta. Hän tuli siihen pimeään metsään.
Hänestä tuntui kuin hänen ei olisi mistään kiittäminen kohtaloa ikäänkuin viha lakkaamatta olisi asunut hänen sydämessänsä. Hänen seitsenvuotinen onnensa oli hänelle nyt vain kuin ilvehtivä uni. Paenneen rakkauden-enkelin asemesta oli hänestä tullut vihan raivotar. Oli syyskuun loppupuoli v. 1817, eli noin viisi kuukautta edellä kerrottujen tapausten jälkeen.
Niin, hän rakastaa sinua! jatkoi raivotar; ei ole sitä naisen synnyttämää, joka ei sinua rakastaisi... Sinä olet kaunis ... kauniimpi kuin äitisi konsanaan, sillä sinulla on hänen kiharansa ja hänen lumivalkea hipiänsä!... Ruhtinaat ryömisivät kuin madot sinun jaloissasi, ja pelkästä viittauksestasi olisivat valmiit teurastamaan omat alamaisensa... Oh, liljalta olet varastanut kätesi, poppelilta vartalosi, tuulelta käyntisi, ja silmäsi helvetistä, sillä niiden läheisyydessä kaikki palaa, kaikki häviää ... haa, Julia!
JOSAFAT. Pysähdy, raivotar, jos et sa tahdo, Ett' iskee sinuun ennen aikaansa Jo Jahven pyhän vihan salama. Mun edessäni kuolon synkät alhot Jo taannoin aukasivat kuilunsa, Ne olivat jo vähällä mun niellä, Maa alla vapisi ja yllä tummui taivas.
HERRA TOPIAS. Niin, hyvä ystävä, se on oikein pirunmoinen vekara, oikein raivotar mieheksi. Koetin häntä vastaan miekkaa, tuppea ja kaikkea, mutta hän töytäsi minuun sellaisella helvetinmoisella vauhdilla, että oli työtä päästä pakoon; ja kun on iskusi torjunut, maksaa hän ne takaisin yhtä varmasti, kuin jalkasi tapaa maata astuessasi.
Minä tempaan Fredrikin ryövärin käsistä hän huutaa täyttä kurkkua, se on tietty kuningatar syöksähtää kuin raivotar ei, kuin madonna minua kohti minä lasken pelastetun uhrin hänen jalkainsa eteen notkistan polvea, niinkuin herra Lafleur tekee näytelmässä, ja huudahdan: Hyvettä kun vainoo väkivalta, apuun rientää perho taivahalta. Juuri sentähden, Bjelke, minun täytyy kiinnittää perhonen lakkiini.
Minä taistelin ja kiljuin vimmoissani, mutta raivotar kiihoitti päälleni kummituksia, tulta-oksentavia lohikärmeitä, ja he tahtoivat mun surmata. Sillon heräsin toki. Nyt olen valveillani ja muistan, että olen hänestä viipynyt kauvan pois, minä armoton. Vaiti! Minä kuulen hänen itkunsa. Hst! Hän vartoo minua hämärän ikävyydessä akkunalla ja itkee, kurja poikainen, Mariamne, tule, riennä!
Hänen suurissa, ruskeissa silmissään loimuaa villi vihan palo ja hänen kasvonsa ovat niin luonnottoman vääristyneet, että Olavista tuntuu kuin edessään seisoisi raivotar eikä ihminen.
Kun pidoissani sitten turvass' istuu, Niin viekkaan juonen keksin, millä voin Nuo horjuvaiset gootit hajoittaa Tai tehdä hälle vihamielisiksi. Tuoss' on hän; osaani mun näyttää täytyy. TITUS. Oo, kauan olen hourinut sun tähtes! No, terve murheen majaan, Raivotar! Niinikään tekin, Valtaus ja Murha! Ilmetty keisarinna poikineen! Hyvin on kalkki: mauri puuttuu vain. Pirua moista manass' eikö ollut?
Hän näki Nydian vääntelehtivän tuon hurjistuneen noita-akan kynsissä; ja vereen tahraantunut nuoranpätkä oli jälleen koholla se oli äkkiä pysähtynyt. »Raivotar!» Glaukus kiljahti temmaten vasemmalla kädellään Nydian toisen otteesta, »kuinka voit siten kohdella tyttöä omaa sukupuoltasi, lasta! Nydiani, lapsirukkani!» »Oi, sinäkö se olet oletko Glaukus?» kukkastyttö huudahti riemuiten.
Päivän Sana
Muut Etsivät