Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Hän pudisti päätään: Minussa oleva paha ei ainakaan ole mitään haaveilua, vaan surullinen todellisuus, vastasi hän. Noo, sitten olette sellainen ihminen, jolla on mitä arin omatunto, sanoi hän, jos samanlainen vastoinkäyminen olisi kohdannut minua, niin olisin riehunut kuin raivotar! Omanarvontunteen säilyessä?
Hän kulki rantaman kumpuelle Ja siellä istui hän yksinään, Jos kuka mietteensä kuullut oisi, Näin kulki aattehet valkopään: »Nyt astun maalla mä vierahalla Ja kotimaahani mieli on, Mun vainon raivotar työnsi tänne, Mä vältin kuolon ja rovion. On viesti Ranskasta kertoellut Kuin Valdolaisia vainotaan Vaan minä raukka, miks pois mä läksin, Miks hylkäsinkin mä isänmaan?
"Keltanaamainen skunkki", aloitti tämä vimmastunut ja puoli-runollinen raivotar, heiluttaen nyrkkiään metsästäjän nenän alla, "sinä et ole edes nainen. Ystäväsi Delavaret ovat vain naisia, ja sinä olet heidän lampaansa. Oma väkesi ei omista sinua, eikä yksikään punanahkojen heimo päästä sinua vigvamiinsa; sinä hiiviskelet hamesoturien keskuudessa.
Kauan toisistaan eross' eipä he ollehet, Ares, kilpien rikkoja, riens etumaisna Athenea vastaan, keihäs vaskinen kourassaan hän pilkaten huusi: "Taivahiset miks yllytät taas, kähykärpänen, taistoon, raivotar yltiöpää, jota viehtää hillitön vimma? 385 Sait mua iskemähän Diomedeen, Tydeun poian, etköpä muistane, kuinka sa peitseen kaikkien nähden tartuit itse ja suuntasit päin, ihon vammasit sorjan?
Tuli sitten hirmuinen talvi, jolloin sodan raivotar hävitti vanhoja preussiläisiä maakuntia ja Napoleonin joukkojen voittokulun humu kuului Weikselin ja Memelin välimaille. Königsbergin kurjien vallien takana oli joukko paenneita maakunnan asukkaita etsinyt suojaa. Jokainen talo oli täpötäynnä ihmisiä, ja kaduilla loimusivat taivasalle majotettujen sotilaiden nuotiot.
Herttainen, lempeä, puhdas kuin pulmunen, kotinsa lumous... Ja tuo pöyristyttävä vastakohta, niinkuin raivotar! Hän istui hervottomana, kyyneleet juoksivat norosinaan poskia pitkin. Elsa syöksyi sisään päästyään suoraan äidin kaulaan ja itki rajusti, hillitsemättä. »Itke, lapseni, se lohduttaa minua. Itke sydämesi sulaksi, pois kaikki kylmyys. Itke pois kaikki jäykkyys, sydämesi nöyräksi.
Arbakes pysähtyi hetkeksi hengähtääkseen ja taas hän hyökkäsi saaliinsa kimppuun. Samassa riuhtaistiin verho syrjään; egyptiläinen tunsi rajun ja voimakkaan otteen olkapäissään. Hän kääntyi ja näki edessään Glaukuksen säihkyvät silmät ja Apekideen kalpeat, elähtäneet, mutta uhkaavat piirteet. »Ah!» hän murahti, katsellen vuoroon toista, vuoroon toista, »mikä raivotar teidät on tänne saattanut?»
Päivän Sana
Muut Etsivät