Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025


Vai sen verran sinä minusta välitätkin? Sitäpä en olisi uskonut. SYLVI. Hyvä, rakas holhooja-setä, enhän minä sitä tarkoittanut. Anna kaikin mokomin anteeksi. Suutuitko sinä minuun, mitä? AKSEL. Ei, pikku pulmunen, ole huoleti. En minä turhista suutu. Hyvästi nyt niin kauvaksi. Kyllä minä kuitenkin tulen kotiin päivälliselle. SYLVI. Niin, tee se. Hyvästi, hyvästi!

ROUVA LINDH. Jos emme olisi voineetkaan muuta tehdä, niin olisimme ainakin voineet olla vastaanottamatta tätä virkaa juuri kohta sen jälkeen. LINDH. Kiivastuen. »Me ... me...» Miksi sinä aina puhut »meistä»? Minähän tässä olen syypää, syntipukki, sinähän olet viaton kaikkeen, puhdas niinkuin pulmunen lumella. Vapaa kaikesta, vapaa lähtemäänkin, jättämään eronhakemuksesi niinkuin Tilta.

Jos on, niin Manti pikkanen, tuoppas sitä minulle tänneManti pyörähti kuin pulmunen ruokahuoneesen ja heti pienellä tarjottimella kantaa kipsutteli isälle kahvia. Isä nousi istualleen sängyn laidalle, otti Mantin tuoman kahvikuppinsa, laski sen sängyn vierellä olevalle tuolille ja ojenti seinälle, että Manti ottaisi hänen nuttunsa taskusta sieltä naulasta paperikäärön ja antaisi hänelle.

Mitähän kissimirri sitten tahtoisi? SYLVI. Saako tulla sisään? AKSEL. Ei millään ehdolla. Ei ole aikaa. SYLVI. Pikkuruisen vaan. Hiukan verran, Aksel. Minulla olisi vähän asiaa. AKSEL. Mitä asiaa? Jotakin hirveän tärkeätä, varmaan. SYLVI. Hirveän tärkeätä. AKSEL. Ihanko todella? Ei odotapas. Lupaako pulmunen olla kiltti? SYLVI. Kyllä, hyvin, hyvin kiltti.

Sen kyllä opit aikaa myöten ymmärtämään. Kas niin, Sylvi, elä nyt nökötä enää. Aika rientää. Tule istumaan tänne syliini, tule, tule, pikku pulmunen, että saan hyväillä sinua ja suudella pois tuon happaman näön kasvoiltasi. No? Joudupas nyt välehen!... Vai niin, sinä et tahdo? Eroammeko sitten näin pahassa sovussa? Sillä nyt minun täytyy lähteä, kello on yksitoista...

Huhtikuun yhdentenäkolmatta saattoi sammuttaa kajuutassa lampun ja muun mailman tavoin ihastella auringonvaloa. Keväänmerkkiä ilmestyi toinen toisensa perään, punainen pulmunen oli kevään ensimmäinen airut. Kalalokit parveilivat uudestaan jääkappaleilla ja laivan lähitteellä, jossa he herkkupaloina söivät kaikki perkeet, mitä keittiöstä viskattiin.

Kas niin, nyt panemme sen pois. SYLVI. Mitä niin, Aksel? AKSEL. Suostuisin pyyntöösi, ilman että tutkin sitä edeltäpäin. SYLVI. Tee se, niin olet kiltti. AKSEL. Olkoon menneeksi. No, anna kuulla. Mitä pikku pulmunen aikoi minulta pyytää? SYLVI. Niin, Aksel, se oli vaan sitä, että sinä jättäisit kaikki työsi yhdeksi viikoksi. AKSEL. Mutta rakkahin Sylvi! SYLVI. Yhdeksi ainoaksi viikoksi, Aksel!

Hän on puhdas kuin pulmunen päivällään ja tuntehen lämpöä täynnä lie tuttukin sulle hän ennaltaan, jok' on koulut ja kaikki jo käynnä. Mitä tässä sentään kerrankaan, tuhat vuottahan kertoa voisin. Sinä voitkin jo onnea toivottaa! Myös sulle semmoisen soisin. NIIN USKOLLISNA KUIN TAIVAAN T

Hän on puhdas kuin pulmunen päivällään Ja tuntehen lämpöä täynnä Lie tuttukin sulle hän ennaltaan, Jok' on koulut ja kaikki jo käynnä. Mitä tässä sentähän kerronkaan, Tuhat vuottahan kertoa voisin. Sinä voitkin jo onnea toivottaa! Myös sulle semmoisen soisin. Et sinä siis se ollutkaan, Jot' äsken suutelin, Kun uinuin lehdon varjossa; tyhjää tavoitin.

Herttainen, lempeä, puhdas kuin pulmunen, kotinsa lumous... Ja tuo pöyristyttävä vastakohta, niinkuin raivotar! Hän istui hervottomana, kyyneleet juoksivat norosinaan poskia pitkin. Elsa syöksyi sisään päästyään suoraan äidin kaulaan ja itki rajusti, hillitsemättä. »Itke, lapseni, se lohduttaa minua. Itke sydämesi sulaksi, pois kaikki kylmyys. Itke pois kaikki jäykkyys, sydämesi nöyräksi.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät