United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oliko kenties minun syyni, ettei koti ollut semmoisessa kunnossa, että siinä minä hetkenä hyvänsä sopi ottaa hienoja maailman naisia vastaan? Ei pitäisi miehenkään vaatia mahdottomia vaimoltaan, silloin kuin hänellä on kolme lasta ja yksi ainoa palvelija. Ei voi kukaan olla salonki-nainen ja lasten hoitaja samalla. Joko toinen, taikka toinen. Hiljaa, Antti, elä edes noin pahalla äänellä kiru.
Ajopelist' ulos päästyä kääntyi André vaimoonsa päin ja uudisti ne kysymykset, mitkä hän jo poikana kaks kertaa oli tehnyt: "Miks et kirkunut?" Ja samoin, miten Olga silloin vastasikin: "Minä en kiru koskaan." André käännähti hätäisesti, kieppas viinaryyppäimen lähimmän lappalaisen kädestä ja kaatoi sisään. "Ryyppääs, tienosoittaja," huudahti hän ryyppäintä heiluttaen.
"Pelkäsitkös?" kysyi hän kiusotellen. "Kyllä." "Miks et kirkunut?" "Minä en kiru koskaan." Kun kreivi Vasili tunsi vakavan maan jalkainsa alla, oli hän hervoton ja voipunut.
Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon kahden kallion välihin paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! Tuomittu! Sinäkö minua uhkaat pthyi hävytön hyi hengetön!
Onhan niidenkin äänessä tuskaa, murhetta ja ahdistusta: joka oksalla, jota myrsky vaivaa, joka aallolla, jonka se nostaa ja murskaa, on kai oma hätänsä, mutta siinä on kokonaisuutta, sopusointua. Meri ja metsä eivät kiru eivätkä paru, vaan soittavat surunsa. Minä voin kuunnella sitä aikani, kuinka kauan hyvänsä, vaikka koko yön, minä nautin siitä, voin levätä sen laineilla, nukkua sen keinuun.
"Mutta minä, minä kirkasen: ei, ei, siksikun läkähdyn!" huusi äite Pentinpoika hurjapäisessä kiukussa. "Se on oikein, ämmä kulta, kiru ei, sinä mutta se nyt ei auta. Eikö se ole ilmainen ilme, että yksi lapsi, sillä muotoa joutunut kadoksiin, taas on löydetty? Siellä, ulkona metsää juoksevat koko kylän asujamet etsimässä lasta.
Olga ei tähystellyt, eikä hän liikahtanutkaan, mutta näpisti vaan huulensa yhteen. Silloin kaatoi André venheen. Mutta juuri samassa, kun he molemmin jokehen joutuivat, tarttui hän Olgaan ja ripein ottein ui rantaan. "Pelkäsitkös?" kysyi hän lyhyesti. "Pelkäsin, minä kun en osaa uida." "Miks et kirkunut?" "Minä en kiru koskaan," vastasi hän kiiruhtaen ylös huoneesen.