Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin, Kun läksin kotoa koito, Raukka rannoilta omilta, Näille Pietarin pihoille, Ulitsoille uuen linnan; Naisparan pahoille heitin, Oman vaimon ostopaksi, Heitin lapset itkemähän, Pienoset pisartamahan.
Illalla isäni kuoli, Aamulla talo hävisi, Jäini kun jäniksen poika Jäälle jääkellehtämähän; Parahiks' on paita pantu Lapselle isottomalle, Emon tietämättömälle, Varsin vanhemmattomalle. En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Kunne luome luotu lapsi, Kunne aiottu ajame; Joutaisi joki'i sulata, Saisin verkkoni vesille Kyll' on verkkoni vesillä, Vaan on vierahan panema.
Oli pitkän aikaa ääneti, mutta viimein puristi vaimonsa kättä ja päättävästi lausui: »Olen liian nuori vielä jäämään kotiin. Sananlasku sanoo: Laaja on urohon tarha. Meillä nuorina, voimakkaina ollessa ei ole ainoastaan hoidettava tämä pieni koti, meitä isänmaa kaipaa enemmän... Sitten kun tulen vanhaksi, vapisevaksi, sitten vasta saatte kotiin viimeisiksi päivikseni.»
En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Elettihin meillä ennen, Asuttihin aikoinani, Kuultihin kalat kutevan, Lohen purstot loiskuttavan; Vaanpa nyt tätä nykyä Ei kuulu kuettajia, Pois on kaonneet kalatki, Lohen purstot loiskahtanna.
Nyt on melkein vuosi siitä, kun ystävä parkani seurasi minua tänne, minne minä olin vanhoiksi päivikseni muuttanut. Viime kuluneina kuukausina on hän päivä päivältä yhä ollut huononemassa. Keuhkoihin on tullut tauti, joka vie hänet hautaan. Lisättävää olisi vielä, sivumennen, että John Masey on lakkaamatta pysynyt hänen luonaan, siitä asti kun hänet siihen toimitin.
En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Ei ole niitun niittäjätä, Eikä pellon kyntäjätä. Muut niitti isoni niitun, Muut kynti isoni pellon, Mie kynnän kyläväliä, Ahoviertä astuvoitsen, Kangasviertä karhielen, Lehtoviertä lennättelen.
Saan kumminkin samalla huomauttaa, etten tahdo ajan varrella kuulla, että olen saanut Leenan ja hänen perintönsä miksikään köyhäin avuksi. Sillä asia on itsessään päivän selvä, että minä kyllä, jos terveenä olen tulen ilman muiden apua toimeen ja vielä ehkä voisin ansaita työlläni vanhoiksi päivikseni auttavan toimeentulon.
Eipä tuota silloin alussa tullut niin tarkoin ajatelleeksi ja, vaikka tuo on vähän häpeä sanoa, sitten se olisi ollut myöhäistä. Onpa voinut olla, myönnytti Tuomas. Ja nyt taitaisi olla parasta, jos antaisitte minulle vähän osuutta, että saisin katsella olopaikkaa muualta. Semmoisetko sinulla on ajatukset? Elä nyt! Minä jäisin tähän vanhoiksi päivikseni yksinäni, houkutteli isäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät