United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sammonvaloa! Onnenvaloa! Anna loimota, isäni! TURJO. Näen liiaksi omani, Itseni, sitä pakenen. Osmotar, olutta kanna, Sitä mustan yön näköistä, Jossa on Pohjolan makua Anna kansan kallistella! Tynnyrit tyhjiksi kannan, Tuojat täysiksi tapitan. Kantajat! Esikävijät! Haarikat kulkevat kädestä käteen pöydissä. Sinä huomasit hyvästi Tääll' on liiaksi valoa: Sammon ja sananvaloa.
»Uutta juotavaa», komensi hän. Ja pian olivat haarikat kuohuvaa olutta täynnä. Antti veti vieraan haarikan eteensä. »No en luullut toden totta tänä iltana virkaveljeä kohtaavani. Mitäs me tässä turhiin loruihin aikaamme kuluttaisimme. Eiköhän lystiksemme koeteta, mitä kumpikin taitaa, noin huvin vuoksi vaan». »No siihen olen minä valmis», virkkoi vieras.
Panu on sen keittänyt tasaisella tulella vettä lisäämättä ja tulta vähentämättä, ja niin taitavasti on hän sen kaikkien asiain hyväksi enteeksi osannut toimittaa, ettei ole vesi yli kuohunut eikä kesken loppunut. Kahteen pitkään pöytään on ateria katettu, toiseen naisille, toiseen miehille. Etteivät karhut kesällä karjaa ahdistelisi, ei ole lehmänantia pöydässä, vaan olutta ovat haarikat täynnä.
Maa oli niljakka kasteesta ja verestä, mutta uupumus niin suuri, että moni nukkui siihen, mihin heittihe. Toiset huvittelivat syöden ja juoden; olutta oli viljalti ja haarikat kulkivat kädestä käteen aina etuvartijain luo, ja vähän väliä esitettiin leikillinen malja keisarillisten kunniaksi. Kuolkoot he janoon tänä yönä! Tai juokoot omiksi peijaisikseen! Eläköön kuningas!
Kotona hän kävi ainoastaan silloin tällöin hevosta vaihtamassa ja palvelijoita kiusaamassa kaikenmoisilla pirullisuuksilla, joita ainoastaan juopon aivot saattavat keksiä. Tai hän karautti pihalle reki täynnä renttuja ja pani toimeen hurjat juomingit. Silloin hän saattoi komentaa haarikat pöytään ja täyttää ne reunojaan myöten rommilla. Hetkinen, ja hän sai päähänsä että heidän piti syödä.
Koska aurinko nyt loi säteitänsä kohtisuoraan heinämiesten päähän ja puiden yli kohoovan kylän kellontornin viisari juuri osoitti yhtä, päättyi kaikki työ ja oli vallan hiljaa; muutamat tytöistä menivät kotiansa; ne jotka jäivät niitylle, kokoontuivat yhteen erikseen miehistä, jotka ohjasivat kulkuansa suurta tammea kohti, jonka juurella oluttynnyri ja haarikat heitä odotti.
Ilmarinen!" Missä keittäjä? Paturi! Onko pöydillä pötyä? Kanna kansalle olutta! PATURI. Pöytä on pötyä täynnä, Haarikat hyvillä mielin, Päät ja vatsat vartomassa. Torvensoittoa. SANANTUOJA. Lapin saatto! Turkiksia Toivat nuorelle parille, Poronsarvia lisäksi. LOUHI. Käske tulla turkkimiesten!
Sitten oli hän kauvan vaiti, kääntyi hitaasti vieraisiinsa ja tervehti kädestä ensin Pietaria ja sitten Knutia. Hän piti kauvan kädessä Pietarin ja Knutin kättä ja katsoi heitä silmiin lempeästi hymyillen. »Vain on se Knut Holt», hän sanoi. Hitaasti hän sitten meni kaapin luo ja tuli takaisin pullo kainalossa ja kaksi haarikkaa kädessä. Hän täytti haarikat ja joi tulijain terveydeksi.
Jonkun verran saattoi Elias ilmaista muille, vaan jotakin piti hän myöskin omana salaisuutenaan. Paljon oli kätkössä nuorten sydämmissä, paljon oli heillä puhumista ja muistelemista; mutta kirkkoherra oli jo saanut kyllikseen niistä muistoista, hän mieluimmin pysyi tämänpäiväisissä iloisissa asioissa; palattiin pöytien luo. Haarikat laskettiin täyteen, olut vaahtosi ja ilo elpyi.
Mutta me pojat, me uskalletaan lyödä miekka pöytään ja sanoa: siin' on rauta, mutta mies on täällä! JOUKOSTA Hyvä, hyvä! Naurua ja pakinaa. Isäntä tuo haarikat. KOLMAS Hei, terveeks pojat! Oli mitä oli, mutta meistä se nyt riippuu Mervian tulevaisuus! Juovat innostuneesti. Laulavat: Heliheli, heliheli, heliheli hei! Vuorilla nuoria poikia suoria, heliheli, heliheli hei!