Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Juuri silloin, kun laukaus kuului, löi pöytä-kello tuossa yksitoista... Nä'ettekö, miten ihmeellisesti viisari seisoo vielä yhtätoista osoittaen. Kello on seisahtunut, eikä sitten käynyt." "No, niinpä kuulkaa tekin!" sanoi luutnantti juhlallisesti.
Koska aurinko nyt loi säteitänsä kohtisuoraan heinämiesten päähän ja puiden yli kohoovan kylän kellontornin viisari juuri osoitti yhtä, päättyi kaikki työ ja oli vallan hiljaa; muutamat tytöistä menivät kotiansa; ne jotka jäivät niitylle, kokoontuivat yhteen erikseen miehistä, jotka ohjasivat kulkuansa suurta tammea kohti, jonka juurella oluttynnyri ja haarikat heitä odotti.
Hämmästyksellä vasta huomaa, kun kellon viisari osoittaa päivällistunnin olevan käsissä; kiireesti kootaan laukkuun taas neulat, langat, sakset, sormistimet ynnä kaikki muut tavarat, ja pikaiset jäähyväiset otettua riennetään nopein askelin kotiin, ettei mies ennätä tuskastua odottaessaan.
Pitkä ilta oli kulunut, vapauden aikakauden kellon viisari osoitti sydänyötä, ja Kustaa III:n aikakauden aamu sarasti taivaanrannalla. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua kuningas soitti, ja Paul kutsuttiin sisään. Mitä luulette markiisittaren sormuksesta?
MAIJU. Kuinka oli hauskaa! Ja kuinka tämä elämä sentään on ihanaa! Hanna, pysähytetään kellon viisari tuhanneksi vuodeksi! HANNA. Luuletko että auttaisi? MAIJU. Eihän se auttaisi, ei. Täytyy antaa ajan vieriä eteenpäin. Kun vaan tietäisin, millä osoittaisin heille kiitollisuuttani. HANNA. Sillä, että ahkerasti koetat edistyä. MAIJU. Minä koetan! Hanna, Hanna ! HANNA. Elä säikähdä! Maiju, rakas
Mutta malta niin kauvan kun tuo sekunti viisari ennättää tuon kuudenkymmenen päälle, st, hiljaa, no nyt yks' kaks' kolm Isä hoi! Siellä eteisessä kysytään tohtoria. HOFFMANN. St! st! yks'kolmatta, kaks'kolmatta EMMA. Kuuliko isä? Siellä on odottajia. HOFFMANN. Viisikolmatta. Se nyt on merkillistä! Anna sinä heidän odottaa.
Eikä poika hätäillyt, vaikka pitkä viisari oli kymmenen päällä, tyytyväisenä hän yhä jatkoi syömistään. Hanna sieppasi toiselta pöydältä kirjat kainaloonsa ja läksi. Jalat eivät liikkuneet nyt niin keveästi kuin ennen; mutta mitä se teki, kovaa kiirettä ei vielä ollutkaan. Eikös tornin kello lyönytkin vasta puoli? Heidän siis oli kahtakymmentä minuttia edellä.
"Vaan eipä olekaan, huomaan nyt, ettei siinä ole kuin yksi viisari." "Ei, lempo vieköön, olekaan tavallinen seinä-kello," sanoi maitre Voigt. "Ei, ei, ystäväni. Tuo ainoa viisari kulkee ympäri taulua, ja sitä myöten kuin minä tahdon, määrää hän ajan, milloin ovi aukenee. Katsokaa itse, viisari osoittaa nyt kahdeksan, ja kello kahdeksan aukeni ovi, kuni havaitsitte."
Kun viisari näytti kahtatoista ja kadulla ammuttiin muutamia ilolaukauksia, syleili iloinen serkkuni nuorta morsiantaan, pyörähti ympäri hänen kanssaan ja kysyi häneltä kaikkien ihmeeksi: Tahdotko tulla vaimokseni nyt alkavan vuoden kuluessa? Kyllä, tietysti sen tahdon, nauroi Lilli, ja sitte alkoi loppumatoin onnittelu. Kaikki olimme liikutettuja ja iloisia.
Kelloa Maria siihen sijaan piti ahkerasti silmällä, ja sen mukaan kuin viisari siirtyi, hän alkoi niinkuin odottaa ja toivoa jotakin. Lapset viimein nukkuivat, kaikki oli hiljaa, se aika lähestyi jolloin patruunin oli tapana tulla. Hän istui pallilla kumarassa ja kuunteli. Ei tarvinnut kauvan odottaa, ennenkuin patruuni astui sisään, paksu keppi kädessä. Maria nousi häntä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät