United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis arvelenpa nyt, että ilman sinua toisiin suuntiin elinkauteni juosnut olis, luulen, että kaikki menneet pohjahan sydämmeni laskeunut olis ja aika unohduksen kalvonsa sen päälle vetänyt, minä siivosti käynyt ikeen alla, vihdoin kuollut ja kuopatuksi tullut, maa hautani päällä taasen kedoksi viherjäksi kamartunut ja mailma ei Kullervosta tiennyt olis.
Jo maalle laiva se laski, emä piirsi jo pohjahan, mut silloin laitahan tarttui kädet kansan riemuavan ja kauvas kaarnana laiva lens keskehen kuusiston perämiehen rannalle tuoden kuten maan tapa vanha on.
Vilun tähden häll' oli yllä Sudennahkat ja vuotikkaat. Kun näin hän pakkassäässä Etumaisena riens tulehen, Ja jok' ainoan askelen päässä Vajos pohjahan nietosten, Hiki äijän jo otsasta juoksi, Kovin raskas virka on tää; Välin kauhean painonsa vuoksi Hänen täytyvi viivähtää. Mut »Eespäin!» vaan tulisella Hän innolla huudahtaa, »Jos en jaksa ma astuskella, Pojat, hoi, mua kannelkaa!»
"Halua, mikä minua veti, täydyin seurata; sill' Ahdin sielu vielä vartosi turhaan vapauttajaansa. Hänen hätähuutonsa kohtasi korvani maailman meuhun keskellä, keskell' innostusta, hurmauksen heltehessä. "Niin vetäysin Pohjahan päin, ehdoton veto sinne, kuni magneetineulalla. "Oi, Ultima Thule! Kärsiväisyys peittää sinun kuvas.
Kun näin hän pakkassäässä etumaisena riens tulehen, ja jok' ainoan askelen päässä vajos pohjahan nietosten, hiki äijän jo otsasta juoksi kovin raskas virka on tää; välin kauhean painonsa vuoksi hänen täytyvi viivähtää. Mut "Eespäin!" vaan tulisella hän innolla huudahtaa, "jos en jaksa ma astuskella, pojat, hoi, mua kannelkaa!"
Rein-laivurin nuoren mieltä saa hurjahan kaihoon tuo; hän ei näe kallionkieltä, vain ylös hän silmänsä luo. Kai pohjahan nielussansa veet venhon ja laivurin vei, ja sen tenholaulullansa on tehnyt Lorelei. Vankan laivan, mustan aivan, verkkaan purjehtivan näät. Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin ruumiinvartioiden päät. Kuolinsija!
Sen eteen polvilleni lankesin ja pyysin siltä palavalla miellä: Mua älä miltään oikultasi säästä, suo ihmisosan pohjahan mun päästä, suo tuntea mun rautakourat elon ja tuskan, hädän, häpeän ja pelon, tee tyhjäks työni, turhaks unelmani, jok' askeleelle ansa kulkeissani sua, tähteni, ma sentään siunailen siit' että minusta teit ihmisen.
Tarttuen siihen haarikkaan, joka äsken oli vieraalla ollut, kolautti Antti sitä toiseen ja taasen virkkoi: »Ensin kaulaa kastellaan sitte ihmeitä tekemähän käymme». Hän joi haarikkansa pohjaan ja vieras seurasi esimerkkiä. Välähtävätpä noidan silmät, kun hän vieraan näki pohjahan asti haarikan tyhjentäneen. Pirullisella riemulla alkoi hän nyt jutella.
Sitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan kirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle: kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni, neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa. Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi rukka.
Mon' ompi uponunna Vetehen, hukkununna, Ei kukaan viinahan; Ken siihen kurkistaapi, Se virvoituksen saapi; Luo silmäs viinahan! Kun lähteen silmä vuotaa, Sä ällös katso tuota, Luo silmäs viinahan! Kun luot, myös juoda muista, Kun loppuu, toista puista; Nyt juo sä pohjahan! Päivän kuvat. Kaukaa näen pilven lennon, Illanrusko kultaa sen, Päivä saapi kuollon hennon, Mennen poijes maillehen.