Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Noin se kuuhut lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Aaamulla alenemahan, Illalla ylenemähän, Yksin öillä kulkemahan, Pakkasella paistamahan." Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Päivä vastahan tulevi, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"
Sitten maisteri asetti piippunsa lattialle tuolin varaan seisomaan, puhalsi huoneensa pimeäksi ja kääntyi seinään päin maata. Yks ol' veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, sekin katkesi kivehen, leipähän pahan emännän, pahan vaimon paistamahan. Antakaa te Junnun olla rauhassa! toruu isäntä, toiselta puolen halmeen, leikkaamattoman rukiin yli.
Päivä taiten vastaeli: "Sekä näin, jotta kuulin; Poikasipa loi minunki, Loi hyville, ei pahoille, Aamulla ylenemähän, Illalla alenemahan, Yön aian lepeämähän, Päivän aian paistamahan. Jopa näinki poikuesi, Voi poloinen poiuttasi! Jo on poikasi poloinen Kaotettu, kuoletettu, Pantu luoja painon alle, Herra hautahan hakattu."
Kullervo, Kalervon poika, katselevi veitsyttänsä, itse päätyi itkemähän. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, isän saamoa eloa, vanhemman varustamata; senki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon, leipähän pahan emännän, pahan vaimon paistamahan! "Millä nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan, akan ilkeän evähät, pahan porton paistannaiset?"
Mutta miekan urho se heitti jälleen tähtiparvein taa sinitaivahalle, heitti kansalleen valon viittojaksi, soihduksi yössä. Ja on kuin ilma uusi taas hengähtäis yli maan. Paavo Cajander. Jo pääsi paistamahan Suomen päivä, jo pilvet pääsi pitkin juoksemaan ja väistyi Väinön maasta huolten häivä. Ja aamu uusi aaltoo halki maan, kuin virta, joka teljet tempas eestä ja vyöryy voitokkaana voimassaan.
Toi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi: sanoi päivän saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän. Vaka vanha Väinämöinen siitä tuon sanoiksi virkki: "Jos ma nyt lähen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille, saan ma kuun kumottamahan, päivä kullan paistamahan." Jopa läksi jotta joutui pimeähän Pohjolahan.
Miks'et ottanut minua kanssasi karehtijaksi? Oisi lukot luikahtanna, takasalvat taittununna, pääsnyt kuu kumottamahan, nousnut päivä paistamahan." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei salvat sanoilla taitu, lukot loihulla murene eikä kourin koskemalla, käsivarsin vääntämällä." Meni sepponsa pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh seppo Ilmarinen!
Kasvoi iloks' ensi aikojansa, Nuorna ollen kukki kunnioiksi, Kunnes ylentihe ylpeäksi, Suoriaikse suureks' yli suurten, Kuun ja päivän otti oksihinsa: Tiedon maallisen ja taivahisen Kätki valtikkansa vahvikkeeksi, Levitteeksi oman lehvistönsä, Että ikävissä istuskellen, Kaiutellen surukanneltansa Kaipasi jo kansa Väinämöisen Syvempien syitten lausujata, Valon päästäjätä paistamahan, Jakajata tammijättiläisen, Opin kirkollisen yksivallan, Kansakunnan onneks' yhteiseksi.
Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an, tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa. Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala, pääsi päivät paistamahan, pääsi kuut kumottamahan, pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuost' on siemenen sikiö, alku onnen ainiaisen, tuosta kyntö, tuosta kylvö, tuosta kasvu kaikenlainen! Tuosta kuu kumottamahan, onnen päivä paistamahan Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!"
Päivän Sana
Muut Etsivät