United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin se kuuhut lausueli: "Oisin nähnyt, en sanoisi; Poikasipa loi minunki, Loi pahoille, ei hyville, Aaamulla alenemahan, Illalla ylenemähän, Yksin öillä kulkemahan, Pakkasella paistamahan." Astua ajattelevi, Käyä kääpäröittelevi; Päivä vastahan tulevi, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma! Etkö nähnyt poiuttani, Kullaista omenuttani, Hopiaista sauoani?"
"Nyt pääsevät ihmiset kuntoon elämään tämän talven" hän sanoi, ja oli aina silloin hyvillä mielin sekä lausueli sitä sananparttaan, jossa oli koko hänen elämänsä viisaus koossa: "Onpa sulosta elää". Todellakin, talonpoikain elämään ja heidän oloihinsa hän oli parhaiten tutustunut. Hän tunsi joka miehen koko seudussa ja hän tiesi aivan tarkkaan kaikki heidän elämänsä vaiheet.
Erkkikin oli lähtenyt kaupungille», lausueli Liisa, palattuaan toverinsa luo. »Minnekäpäin sitä nyt lähdetään?» kysyi aliupseeri. »Lähdetään narikkarantaan katsomaan eikö isä jo olisi tullut Toppilan salmesta, johan sen lastin pitäisi olla purettuna», virkkoi Liisa. Niin läksivät astumaan kohti narikkaa ja lähemmäksi tullessaan kuulivat sieltä posetiivin soittoa.
"Tämä on yhdeksäs vaimosi neljän kuukauden kuluessa." Carinus otti nuoren naisen viereensä istumaan ja painoi päätään hänen syliinsä. Hänen ympärillänsä tanssittiin ja laulettiin, ja hänen edessänsä lausueli Aevius runoelmiaan, antamatta tanssin ja laulun häiritä itseänsä.
Jänö ennen näin saneli, Metsänlapsi lausueli: "Mitä lienen mie pahoa Tehnynnä poloinen poika, Kun oon kurja niin vihattu, Kaikilta ylönkahottu, Vaikk' en mie mitään varasta, Ota muuta kuin orasta Peltoloilta pehmoisilta, Kaskimailta kaunoisilta, Joka tuskin tuntuneepi Talollisen tappioksi, Kun en juuria kumoa, Vaonharjua hajoita.
"Oi, virka," lausueli Lauri innoissansa, "Sä kiellätkö pyyntöni, kiellätkö sen?" "Sun pyyntöäs? ... en!" "Sen tahdot siis täyttää!" "Siltä se näyttää," liitti Anni ja juoksi ilmoittamaan papalle ja mammalle uutista, jota pappa ja mamma jo kauan olivat odottaneet. Huomenna... Mutta huomenna oli jo syyskuun 1 päivä, ja kesäinen tarina ei kerro syksyn ajoista. KES
Mutta unessani ilmestyvi Eteheni Herra kärsiväinen Kruunattuna orjantappuroilla, Ruoskittuna, vertavuotavana, Kuni pahin rosvo surmattava. Oi, ma kauhistuen alas vaivuin, Mutta Hänen katsehensa hellä Kyyneleistä katsettani kohtas, Ja Hän lempeästi lausueli: "Sinun kannan syntiesi kuorman."
Lohdutukseksipa sitte Lausueli yksi heistä: "Totta ompi, tämä seikka Raskahalta näyttää meistä; Kyllä pääsemme vaan siitä Kun on valta käsissämme, Laki on kun laaditahan Mutta myös kun selitämme."
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuusta on sanomat kummat, päivästä iki-imehet. Minnes meiltä päivä päätyi, kunnes meiltä kuu katosi?" Pohjan poikaset sanovi, paha parvi lausueli: "Tuonne teiltä päivä päätyi, päivä päätyi, kuu katosi kirjarintahan kivehen, rautaisehen kalliohon. Sielt' ei pääse päästämättä, selviä selittämättä."
»Mikä mies sinä olet?» kysyi poliisi Jussilta. »Minä olen kuningas Herodes. Jos sinä olet yksi herra ja yksi kuningas murjaanin maalta, niin lankee minun eteeni polvillesi ja rukoile minua», lausueli Jussi, yhä istua nyköttäen pää rintaa vasten. »Vai niin!» sanoi poliisi. »Viedäänpä kuningas Herodes palatsiinsa.» Poliisi tarttui Jussia harteisiin ja kohotti seisalleen.