United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuan runo, jonka hän äskettäin oli lukenut jostain vanhasta kirjasta ja joka oli jäänyt hänen muistiinsa omituisen rytminsä vuoksi sekä koska se niin hyvin soveltui hänen omaan sielunelämäänsä, johtui usein hänen mieleensä: "Sulattava, taottav' on rauta, maakin kynnettävä, muu ei auta, sielu palamahan, särkymään on suotu, kaikki muodostuva kärsimähän luotu!"
Arpa se ajattelevi: "Kun sanoisin syytä myöten, Neiti huolelle tulisi, Paloinen pahoille mielin." Ei sanonut syytä myöten, Sanoi neien mieltä myöten, Eikä tungettu tulehen, Palamahan paiskattuna. Näkijä valehtelevi. En minä sinä ikänä, Kuuna kullan polvenani, Näkijälle kättä näytä; Näkijä valehtelevi, Saavani minun Savohon, Joroisihin joutuvani, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle.
Ja nuoret ahot kulloittuu, Heloittaa kuuroittunut puu, Ja kun sit' ihmisrinta juo, Niin palamahan syttyy tuo. Semmoisen liekin autuain Minäkin sydämmeeni sain, Ja sydän kylmä ennen, nyt On liekkimähän syttynyt. Oi jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla, Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla.