United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kalle Saukko, pahoillaan siitä, ettei hän saanut mieli-ainettansa opettaa, katsoi suuttuneena kuvastimeen ja näki oppilaansa kerskaavalla riemulla viskaavan heprean-kieliopin luotaan sekä opettajan seljän takana näyttävän pitkää nenää. "Näytätkö sinä opettajallesi pitkää nenää, sinä himp-hamppu!" huudahti opettaja pojan puoleen kääntyen, "sen pahan tavan minä sinusta kyllä karkoitan."
"Lähtekäämme nyt, hyvä veli, kylään", sanoi hän sitte aivan entiseen tapaansa leppeästi. "Tässä on minulla hyvä kapine kädessäni, sillä karkoitan pahat henget, joita ehkä voisi tulla tiellemme ja koettaa etenkin minulle tehdä kiusaa". "Mitäpä, hyvä veli", vastasi Fredrik, "osaisivat pahat henget meille tehdä? Mutta soittosi on hyvin miellyttävä, soittele vaan edelleen".
Mutta Tuulen tyttären teki kovin mieli saada kirvestä omakseen. »Vaihda pois», virkkoi hän, »minä Turjan tytin, hallahelman, karkoitan takaisin pohjan perille, kun hän tulee peltojasi vahingoittamaan.» Pellervoinen jo myöntyi. »Olkoon menneeksi!» lausui hän. »Saattaisi sinusta joskus olla apuakin, vaikka väliin olet kovin unelias.»
Eikä pitkää aikaa kuluisi, ennenkuin herhiläiset hyppäisivät hänen nenälleen kahta rohkeammin. JUSSI. Se on varma. Ei, Hanna, niinkauan kuin vähänkään kuntoa lienee, niin pois minä ne silmiltäni karkoitan. En muuten mies olisikaan. HANNA. Tähän saakka on kumminkin aina sanottu, että akat ne riitelevät ja haukkuvat toisiaan. Nyt miehet ovat ottaneet akoilta viran. JUSSI. Ole nyt!
Ja pudota, pudota niin ylhäältä se on suloisin kuolema. Onnittelen itseäni, kun taas tiedän, miksi elän." Hän poistui kuvapatsaan luota ja silmäsi pöydälle levitettyä Rooman maailmanvallan sotakarttaa: "Ensin karkoitan barbaarit : Rooma! Sitten valloitan takaisin pohjoismaat : Pariisi! Sitten saatan taas Itä-Rooman vanhan Caesarien kaupungin vallan alle : Bysantin! ja kauemmaksi, yhä kauemmaksi.
"Niin, ne koneet! Nehän ne juuri ovatkin. Työn säästöä muka! Meidän orja-omaisuutemme arvon halventamista, sanon minä! Kyllä minä hänestä keksinnöt karkoitan! Tuollaisen mustan koiran ei tarvitse ollenkaan huolia sellaisista asioista!" Yrjö, jonka ihon väri yhtä vähän oli ihan musta kuin Elisabetinkaan, huumautui äänettömäksi tuosta tuomiosta.
Näin sanoen, nosti munkki ylös vedestä suurta, musta-päähineellä peitettyä päätänsä. Paetkaamme! huusi Jeanne. Tuossa karkaa suuri saukko meidän päällemme. Ei niinkään, vastasi Pierre, kyllä minä sen kepilläni karkoitan.
Kaannut akhaijeja kuinka jo monta ja aimoa onkaan julmuri hillitön mun murehekseni, vaan ylenkyllin riemuitsee Afrodite ja hohtavajousi Apollo, kiihtäjät houkkion tuon, joll' ei ole tuntoa lainkaan! Zeus isä ethän suuttune vain, jos julkean Areen kamppailusta ma karkoitan häpeällisin iskuin?"
Min' olen Kosto, manan lähettämä: Povestas korppikotkat karkoitan, Verisen palkan tuoden sortajilles. Mua päivän valoon tervehytä; tule, Taposta puhelkaamme, surmasta. Ei sitä loukkoa, ei piilopaikkaa, Ei umpi-pimeytt' eikä usvaist' uomaa, Miss' inha valtaus tai veri-murha Niin piillä voivat, etten niitä keksi. Kun korvaan kuiskaan julman nimen: kosto, Niin pahin syntinenkin vapisee.
Minä yksin karkoitan heidät leiristä ja kannan kuninkaallisen neitosen, jonka edessä nuo vahvat portit aukenevat kuin taikavoimalla, meidän telttoihimme." "Mitä hyötyä meillä on siitä, että hän on käsissämme", sanoi kreivi Teja. "Se ei hyödytä meitä, jollemme julista häntä kuningattareksemme. "Haluatko sinä sitä? "Etkö ole saanut jo tarpeeksi Amalasuntasta ja Gotelindiksesta?