Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Rumpu soimaan! TIMON. Oi, ett' on luonnon nälkä, vaikka potee Kovuutta ihmisten! Sama siemen, Jost' ylvä lapses, ihminenkin, alkaa, Se siittää mustan konnan, sinikäärmeen, Sokean kyyn ja kultakuori vankaan Ja kaikki hirmuluomat taivaan alla. Miss' elontulta Hyperion hehkuu. Ken ihmislapsiasi vihaa, hälle Povestas rikkaast' anna juuri-raiska!
Kuin monta vuosisataa, monta Verinen on sun taivahas? Kuin kauan sorto Niilin mailla, Hedelmäisillä, voimakkailla, Kuin kauan polkee muistojas? Kuin kauan lapses kahlehissa On voimatonna, hervoksissa, Mies itseään ei auttamaan? Vapaus saatu vierahalta Vaan uuden orjuuden on valta, Vapaus etsi povestas!
Näin on siis nyt käsky käypä pitkin suurta Suomen maata, että kukin kuulustelis' missä konnat kohdattaisi, saattais' kohta karkujamet, pauloin pantuina kovasti, luoksi lujain isändäinsä. Nuuskasta. Näköisä on nuuska-sarvi miehen mustassa pivossa. Koskas joskus joukon silmät tahdot puolees taivutella, etsit kunniaa elossa, vedä väljästä povestas välähyttäin väärä sarvi, päätä peukaloos kolista.
Min' olen Kosto, manan lähettämä: Povestas korppikotkat karkoitan, Verisen palkan tuoden sortajilles. Mua päivän valoon tervehytä; tule, Taposta puhelkaamme, surmasta. Ei sitä loukkoa, ei piilopaikkaa, Ei umpi-pimeytt' eikä usvaist' uomaa, Miss' inha valtaus tai veri-murha Niin piillä voivat, etten niitä keksi. Kun korvaan kuiskaan julman nimen: kosto, Niin pahin syntinenkin vapisee.
Päivän Sana
Muut Etsivät