United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jesus ei tee häntä osalliseksi ainoastaan parannuksen kieltoperäisistä eduista antaen hänen syntinsä anteeksi ja unhottaen hänen entisyytensä, vaan suo hänen nauttia sen myöntäperäisiäkin ansioita uskoen hänelle luottamustoimen.
Niinpä on meidän miettiminen, mikä neuvo nyt oivin, kaatunut kumppani pois miten korjata, myös miten itse turvaan tulla ja saapua taas iloks ystäviemme, tänne kun katselevat hätämiellä jo uskoen meidän uupuvan tummien laivain luo, ei torjua voivan Hektorin hirmua kättä ja voimaa, urhojen surman.
Kaikkiin näihin palvelijoihin Pomponia saattoi luottaa. Samalla iloitsi hän siitä, että heidän kauttaan totuuden siemen tulisi kylvetyksi Caesarin taloon. Hän kirjoitti Actelle, Neron vapautetulle, muutamia sanoja, uskoen Lygian hänen haltuunsa.
»Olet vanha jo, mennyt on kevääsi oma Sun eikö jo maassa maata ois soma?» »Kannan ma kuorman riemun ja huolen, siementä kylvän, siks kuni kuolen.» »Näin uskoen uutehen keväimeesi sa uskotko myös ylösnousemukseesi?» »Tiedä en. Teen vain tehtävääni. Soi läpi sieluni ijäinen ääni.» »Mitä sulle virkkavi ääni tuo? Se kauhua kuolon vai lohtua luo?» »Virkkaa: On valhetta vain moni verho.
Hän piti päänsä pystyssä ja puristi melkoisesti tulijan kättä, mutta ei edes katsahtanutkaan toisiin tuvassa olijoihin. Mies oli jo päässyt sängyn laidalle, jossa hän istui vanhana ja väsyneenä, harmaa, harva tukka hikisenä otsalla ja katsoi tulijaa, ikäänkuin ei uskoen omia silmiään tai ei saaden selville vanhoja ajatuksiansa.
Voi sinua, sillä nyt sinä, viisauttasi uskoen, aloit itse Beliaalissa rentonaan elää ja kokonaan ihanan vaimon luo menit ja sanoit sielullesi: Sielu, ole nyt järkiään emännällinen, ettäs vielä enemmän tietäisit, kuinka suloinen on vaimo sinulle, ja emännällisyys sinun olollesi! Voi sinua!
Ja nyt minä, kohtaloni Jumalan käteen uskoen, istuin ja odotin, että kansa kadulla rupeaisi sivuitse juoksemaan, apua huutaen. Vihdoin viimeinkin kuulen kannussaappaitten helinän ja miekkain kilinän porstuasta, vaan eipä kuulunutkaan sieltä mitään kirousta, päinvastoin vaan kaksi hyvin siivoa kolkutusta oveen.
"Iloo ei ole Jumalata, Jumalata ei ole rauhaa!" Uskoen tätä pää-ajatustansa kunnioittivat he Jumalaa iloisella mielellä, ei ainoastaan Pyhänsä Raamatussa, vaan myös kaikessa siinä hyvässä, ihanassa ja ihmeellisessä, jota saamme lukea luonnon isossa kirjassa.
Pyhä Raamattu oli jo hänelle totuuden ainoa, elävä lähde. Uskoen yksinkertaisesti Häneen, joka kuoli hurskas epähurskaitten tähden oli hän ilman mitään saanut syntinsä anteeksi. Hänen rukouksensa oli semmoisen luottavaisen lapsen rukous, joka lepää Isän sylissä ja nöyrästi astuu Hänen vieressänsä.
Kylän väki, orjallisesti uskoen kylänsä varakkaamman isännän lauselmia ja ajatuksia, nähden Aloisassa rikkaan ja kadehdittavan morsiamen kasvaville pojillensa, kylmeni Jean Daas'in köyhää tyttären poikaa kohtaan ja alkoi häntä katsella karsain silmin.