United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhä raskaammalta tuntui Henrikistä muistaa sitä neuvoa, jonka hän oli Gabrielille Turusta lähtiessään antanut: että Gabriel luopuisi Ingridistä. Kuinka hän oli voinut semmoista neuvoa! Jos Gabriel rakasti Ingridiä, niin tottapa Ingridissä oli rakastettavia ominaisuuksia.
Mikä teki Gabrielille vaikeaksi selittää, oli se, että osaksi se oli Ingridin tahto, että hän oli lopullisesti jättänyt luvut, osaksi taas hän todella omasta puolestaan tunsi, että lukeminen kouluaikana ja vielä nytkin, kun oli kysymys konetutkinnosta, oli hänellä voittamattoman vastenmielinen. Hän olisi nyt voinut näin sanoakin, että kaikki luku oli hänelle vastenmielinen. Mutta se ei olisi ollut totta, sillä kun hän jotain itse tahtoi tietää, luki hän kylläkin mielellään.
Hänellä oli nyt kädessään kaksimarkkainen, jota hän näytti aikovan tarjota Gabrielille, päästyään puheensa päähän. Ja yhtäkkiä melkein kaikki huoneen yleisö ympäröitsi hänet. Jokaisella oli pyyntöjä esitettävänä, kunhan vaan pääsisi vuorolle. Jotkut eivät vuoroa odottaneet vaan löpisivät yhtaikaa.
Henrik pysähtyi ja antaen kättä Gabrielille sanoi: Anna nyt anteeksi, Gabriel, etten minä tule sinun luoksesi Noh, mitäs siitä, ymmärränhän minä, että sinun on mukavampi hotellissa. Mutta Henrik ei eronnut nyt sentähden, että hänen oli mukavampi hotellissa, vaan sen vuoksi, että hänen välttämättä täytyi olla yksin. Huomenna minä odotan sinua tehtaan portilla ja tulen sinun luoksesi.
Gabrielille se tietysti olisi ollut ihan kuin leikin tekoa, sanoi Henrik, muistellen kuinka Gabriel, joka oli heistä kaikkein suurikasvuisin, oli ennen muinoin kotona vetänyt 24 kertaa käsivoimilla leukansa tankoon. Minäpä voitin Gabrielin hypyssä, sanoi Uuno. Oletko muuten saanut mitään tietoja hänestä, lisäsi hän vähän ajan perästä muuttuneella, totisella äänellä.
Olen kirjoittanut Gabrielille, ennätti Henrik sanoa, ja Ingrid ennätti nyykäyttää hänelle päätä kiitokseksi. Juotuaan teensä Henrik meni yläkertaan. Heillä oli omituisella tavalla avonaiset rappuset lämpimästä eteisestä kahteen ylähuoneeseen. Täällä ylhäällä oli vuode laitettu jonkinlaiseen puoli-verstaaseen, joka tilaisuutta varten oli siistitty.
Voi, voi sinua raukkaa, sanoi Ingridin ääni omituisen hellästi ja liikuttavasti. Ihan pappansa näköinen, sanoi kätilö. Henrik istui kirjoittamaan Gabrielille riemukirjettä, jonka aikoi lähettää, jos Gabriel ei pääse kotiin aamuksi. Mutta hän itsekään ei ollut näin suurta onnea vielä eläessään tuntenut.
Mitä täss' on enää puhumista! ärjäsi hän katsahtaen kulmiensa alta. Se poika, jolla oli moukari, kun he tulivat, antoi sen Gabrielille ja läksi pois. Värkmestari läksi myöskin, suu naurussa. Mutta Viléni veti puolikuuman pultin ahjosta ja alkoi lyöttää sitä moukarilla, aivan kuin olisi jatkanut eilistä keskenjäänyttä peliä.
Tietysti ei takaisin-maksamista voinut Gabrielilta odottaa. Ja pane postiin, heti rautatielle tultuasi, eikä vasta Toijalassa, jossa et ehkä ehdi, ja niin se myöhästyy. Minä kirjoitan samalla Gabrielille. Ole ihan huoletta mamma, kyllä minä toimitan, sanoi Uuno. Me matkustamme tiistaina. Taas Henrik kuuli, että hän matkustaa tiistaina.
Ja silloin Ingrid myöskin ensi kerran kosketti sitä tulevaisuuden asiaa. Hyvästiä jättäessään hän vähän viivähti ja sanoi: "voi, voi, kuinka se aika sentään lentää pian: pari kolme vuotta, mitä se on!" ja hymähti tosin vähän, mutta hyvin ystävällisesti. Jos Gabriel oli ennen sidottu Ingridiin, niin nyt hän oli kahlittu. Mutta samalla alkoi Gabrielille kovan koetuksen aika.