Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Se nyt vielä puuttui, sanoi Uuno, aivan kuin olisi ollut valmis antamaan Gabrielille vitsaa. Lopultakin siitä miehestä ei tule kuin tavallinen vetelys ja laiskottelija.
Jos Ingrid olisi yhdenkin poikkeuksen myöntänyt, olisi hänen täytynyt luopua vihastaan koko herrassäätyä vastaan. Kun Gabriel pistäytyi heillä sisällä, otti Ingrid piirongin laatikosta valokuvan ja näytti Gabrielille. Siinä oli nuori, ylen määrin koristettu neitonen puoleksi loikovassa laiskan asennossa sohvalla, toinen käsi posken alla, toisessa sohvan tupsu.
Nyt Gabriel vuorostaan punastui. Hän katsoi syrjästä Ingridiä eikä voinut päättää tahallaanko tämä näin sanoi vai viattomasti. Ja kuitenkin juuri tämä asia olisi ollut hirmuisen tärkeä ratkaista. Sillä jos hän sanoi tahallaan, niin kenties koko juttu oli vaan aijottu Gabrielille jonkinlaiseksi opetukseksi, ja silloin olisi kaikki huoli lähtenyt hänen sydämmeltään.
Mennessä sanoi Johannes Henrikille: Kummallista, ensi silmänräpäyksessä, kun luin Gabrielin kirjeen, heti ajattelin: mitähän kallista minulla on, jota voin myydä ja lähettää rahat Gabrielille. Enpä olisi niin ajatellut, jos joku vieras olisi pyytänyt; olisin vaan tyytyväisenä sanonut: ei minulla ole. No onhan siinä sentään suuri eroitus.
Jaa, jos herra hyväntahtoisesti rupee sinua kuuntelemaan. Minun kanssani puhutaan tuolla toisessa huoneessa, sanoi hän, uhkaavasti viitaten päällään polisioikeuden istuntohuoneen ovelle. Ja iskien taas keskinäisen ymmärryksen silmää Gabrielille läksi omalle puolelleen. Hänen mentyään tuli ilmi, että kaljupäinen olento osasikin mainiosti puhua ja selittää. Niinkuin iilimato hän tarttui Gabrieliin.
Niinkö? sanoi Henrik. Hyvä vaan, tehdään niin, sanoi Gabriel. Ja he erosivat. "Mitäs mieltä minä siis olen Gabrielin suhteen?" ajatteli Henrik. "Mitä varten minä olen tullut tänne? Kuinka minä voin olla niin varma siitä, että Ingrid on sopimaton Gabrielille? Ja että Gabriel menee hunningolle, ellen minä häntä pelasta?
Hänen piti vaan saada ensin sanotuksi Gabrielille kaikki mitä oli päättänyt. Ja pääasia oli vielä sanomatta. Hän kääntyi ikkunalta muka vähän hyräillen, suuntasi askeleensa Gabrielin ohi, mutta luo tultua istahti hänen viereensä sängyn laidalle.
Mutta Gabriel nosti päänsä ja sanoi yhtä kovalla äänellä kuin pappakin: Lähden minä tästä vähemmälläkin huutamisella. Ja Uunoon tuli kauhea ajatus: voittaisikohan Gabriel papan, jos he rupeisivat tappelemaan? Hän pujahti nyt pois ja siirtyi mamman luo. Pappa sanoi Gabrielille: Minun puoleltani ei ole esteitä.
Pappa käski sinun tulla alas, sanoi hän vintikamarin ovesta Gabrielille, joka virui vuoteessa, ja huoletonna soitteli liimalta haisevaa harmonikkaansa. Gabriel, ihan kuin olisi aavistanut jotain, nousi nopeasti, ja meni Uunon edellä alas, harmonikka kainalossa. Uunosta näytti, että Gabrielkin oli kalvennut. Pappa odotti alhaalla, vintikäytävän oven luona.
Gabriel milloin nousi kävelemään milloin taas istui tuskallisessa levottomuudessa. Lamppu paloi hiljaa sihisten ja ulkona soi ränni yksitoikkoisesti sadeveden tippuessa. Henrik istui ja mietti mitä hän voisi sanoa kaikkein parasta Gabrielille lohdutukseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät