United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tupsu", hän, pieni ukko kaapussa, jota sinä peikontapaisesti musersit kadulla. Hänellä on kaunis tyttö talossansa, jonka sai nähdä ainoastaan sunnuntaina, kun hän "Rynnäkkökypärin" ja "Tupsun" seurassa vaelsi niin kilttinä kirkkoon.
Hänen rumuutensa enentämiseksi häneen oli yleensä hohtokiviä istutettu, kuin epäjumalankuvaan. Päässä törötti hänellä papukaijan sulista tehty tupsu.
Mutta kun meikäläisten oiva tykistö pauhasi muutaman tunnin ja samalla ankarasti ahdistivat heitä jalkaväen ripeät, tarkat ampujaketjut, ampuen ja hurraan kanssa hyökäten päälle, ja kun Turkkilaiset vielä tämän lisäksi näkivät mitenkä heidän taaksensa Sofian laaksoon äkkiarvaamatta ilmestyi meikäläisten suuria sotajoukkoja, jalka-, ratsu- ja tykkiväkeä, niin äijät pötkivät pakoon viisituntisen kiivaan kahakan perästä vuoristoon, niin että fets-lakissa oleva tupsu häilyi ja jalkineet eli tassukat lapisivat jaloissa.
Kovastipa Scrooge'n kauppa-ystävät Cityssä olisivat kummastuneet, jos olisivat kuulleet hänen aivan oudolla, itkun ja naurun sekaisella äänellä koko luontonsa vakavuudella puhuvan tämmöisistä asioista, sekä nähneet hänen innostuneet kasvonsa. "Tuossa on papukaija!" huudahti Scrooge. "Viheriäinen vartalo ja keltainen pyrstö ja päälaessa salatin kaltainen tupsu; tuossa se on!
Latvaan jätetään tupsu ja sitten pystytetään kuusi keskelle kartanoa, jossa se saapi sitten olla tulevaan Juhannukseen, jolloin uusi kuorittu kuusi poistaa vanhan. Tuommoinen uljas kuorittu kuusi oli Kanniaisenkin kartanolla. Kesä oli jo siksi kulunut Juhannuksesta, että kuusi oli kuivunut kokonaan. Tuohon korkeaan nirkkoon oli ukkosen jälki-iilin mieluinen iskeä.
Nenäkin oli niin hienoselkäinen, korkeanlainen, ylähuulessa vähäiset tummat viiksenalut, ja pieni parran tupsu alahuulen alla. Kyllä oli ennenkin herroja nähty lukemattomia. Mutta uteliaisuuteen oli erikoinen syy. Omituisia puheita kulki näet kylässä tästä samasta ylhäissukuisesta herraspojasta.
Jos Ingrid olisi yhdenkin poikkeuksen myöntänyt, olisi hänen täytynyt luopua vihastaan koko herrassäätyä vastaan. Kun Gabriel pistäytyi heillä sisällä, otti Ingrid piirongin laatikosta valokuvan ja näytti Gabrielille. Siinä oli nuori, ylen määrin koristettu neitonen puoleksi loikovassa laiskan asennossa sohvalla, toinen käsi posken alla, toisessa sohvan tupsu.
Vaan tuo vieras ei tahtonut laskea häntä, vaan pänttäsi, että Blomros oli hänen setänsä, jatkoi rouva, ja syleili häntä ja puristeli Blomros parkaa ja oli vähällä loukata häntä. No, vihdoin laski hän hänet, sanoen: kah, anteeksi, nyt huomaan erehdykseni ... eikö se ole notarius Tupsu, jonka kanssa minun on kunnia... Blomros vihastui, sillä ukkoseni ottaa joskus pahan pään, ja meni menojaan.
Hän ryömi ja konttasi tarttuen kiviin ja oksiin, milloin seisoi hän pystyssä, silmällä etsien toista jalan-alusta, milloin mateli hän kuin ankeriainen, mutta eteenpäin meni hän yhä korkeammalle, ja joka askeleella pienen lakin tupsu pieksi hänen korviansa. Arne seisoi vuoren juurella.
Hän pani kirjeen luotansa ja vaipui syviin ajatuksiin. Se taitaa kuitenkin olla ukkoparka, joka on piiloittanut hänet, sanoi hän itseksensä. Tupsu parka! Sinä näytät olevan synkällä mielellä, lausui Frans; no, sehän oli kai kaunis historia? Varsin kaunis. Kyllä, mutta vallan tavallinen.