United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli noutanut ja tuonut heille kahvia ja istuutunut tuohon Laurin pöydän päähän. »Mikä kirja se on, jota sinä luet?» oli hän kysynyt. »Et taida sinä tämmöisistä kirjoista välittää.» »Miksi sinä niin sanot?» oli Hagman sanonut, vähän moittien. Mutta ei hänkään sitten sanonut, mikä kirja se oli. Oli jo melkein pimeä tuvassa. Isosta uunista tulvahti vastaan suloista lämmintä.
Väänäsen runot todistavat nekin että hän oli liikkunut paljon yleisissä asioissa, koska yleensä ovat tämmöisistä aineista sepitettyjä. Jos ovat ilman suurempaa runollista innostusta, ovat ilman suurempia virheitäkin runomitan puolesta, ja osoittavat siten että runomahti Väänäsen aikoina vielä oli hänen kotipaikoillansa säilynyt. Suom. Elä sure Suomalainen Ylitse ison isäsi!
Jos joku nuhtelisi heitä tämmöisistä häväisevistä puheista, he arvattavasti vastaisivat, että olivat lausuneet niitä ainoastaan salaisessa merkityksessä eikä tarkoittaneet sillä mitään. Mutta kun katsoo oikeaksi, että näin peittää todelliset ajatuksensa ja ajaa tyhjäksi erhetyksensä, on vaikea eroittaa, mikä on teko-väite, mikä totta heidän mielestänsä.
Mutta milloinka on rakkaus tämmöisistä esteistä huolinut. Yhtenä yönä ilmautui sulhanen ystäwäjoukon kanssa appensa linnan edustalle, joka oli korkean, jyrkän kallion huipulle rakenuettu niinkuin kotkan pesä. Tyttö joka ennalta oli saanut salasanoman, solautti silkkiset tikapuut ikkunastaan alas.
Jussi oli kumartunut polviensa varaan ja kuunteli miettivän näköisenä lattiaan katsoen ja ajatellen: »Vai jo se Makkonen on kuollut!» Sitä hän ajatteli vakavasti. Vanha rakkaus iti. Hän jo huomautti: »Vai on tämä Kaisan oma talo niillä ukko Makkosen peruilla ostettu!» »Onhan tämä. Vaikka paljonkos näistä tämmöisistä rähjistä on iloa, kun ei ole pois antaa muuta kuin yksi kahden huoneen kortteeri.
Minä lupasin, että, jos hän pelastuu, minä rupean munkiksi. Vasta silloin kuin se sairastui, jonka kato olisi saattanut koko mailman tyhjäksi minulle; vasta silloin, kuin uhraus oli mitätön minä sen tein! Mutta vastaan-ottaako Jumala tämmöistä uhrausta? Tämmöisistä ei kumminkaan veli Martin'in tarvinnut soimata itseään.
Ennen oliwat wanhemmat häntä hillinneet tämmöisistä mielipiteistä, mutta nythän hän oli wapaa, itsenäinen mies, jonka ei tarwinnut kenenkään käskystä tahi kielloista laskea mitään lukua. Hänestä alkoi tuntua siltä kuin se olisi hirmuisen wäärin, että hänen, niin warakkaan ja arwokkaan miehen, pitäisi olla, elää ja asua niin yksinkertaisissa oloissa kuin paikkakunnassa tapana oli.
»Ja jos arvelette olevanne minulle jossakin kiitollisuuden velassa'', virkkoi rosvo, »niin voitte sen velan suorittaa yhteen pyyntööni suostumalla.» »Ranald veikkonen», vastasi Dalgetty. »Minä olen joutavissa tarinakirjoissa lukenut tämmöisistä ennaltasuostumisista pyyntöihin, joilla ajattelemattomat ritarit viekoitettiin heille sangen vahingollisiin sitoumuksiin.
Tämmöisistä omantunnon kauhuista hän pakeni jonkun noitten yhdenkolmatta suojeluspyhimyksen taikka useammin Marian turviin, koettaen liikuttaa hänen äidinsydäntänsä, että hän lepyttäisi Poikansa. Hän toivoi, että, jos hän rukoilisi kolmea pyhimystä päiväänsä ja paastoamisilla ja valvoomisilla näännyttäisi ruumistansa, hän täyttäisi lain ja suojelisi omantuntonsa ajajan tutkaimesta.
Kovastipa Scrooge'n kauppa-ystävät Cityssä olisivat kummastuneet, jos olisivat kuulleet hänen aivan oudolla, itkun ja naurun sekaisella äänellä koko luontonsa vakavuudella puhuvan tämmöisistä asioista, sekä nähneet hänen innostuneet kasvonsa. "Tuossa on papukaija!" huudahti Scrooge. "Viheriäinen vartalo ja keltainen pyrstö ja päälaessa salatin kaltainen tupsu; tuossa se on!