Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Pieni hermostunut herra ei saanut Reinholdilta tarpeeksi puhevuoroa, ja puristeli, hänen puhuessa, huulensa vaan itsepäiseksi hymyileväksi viivaksi, mutta iski heti pienenkin loman syntyessä terävän sanansa väliin. Helena koetti kuunnella ja lähestyä heitä niin paljon kuin mahdollista oli, etteivät he häntä huomanneet.
Henkiherra aikoi työntää Härkämäen isäntää pihalle, mutta ukko otti hänet mukaansa. Vei portille asti ja puristeli pahanpäiväisesti. Ei auttanut potkimiset eikä rimpuilemiset, ei kiroukset eikä sadatukset. Täytyi kulkea mukana vaan. Portille tultua henkiherra jo rupesi armoille. Pyysi kauniisti isäntää hellittämään.
Witt teki honööriä toisella kädellään, toisella pidellen takkiaan ympäri vartalonsa, ja Frits puristeli vanhan leikkitoverinsa kättä. "Mutta poika", sanoi Swart, "älä sinä nyt niin julmasti ahdistele häntä, hän ehkä saa hävetä meitä". "Minkätähden minä saisin hävetä tavatessani vanhat hyvät ystäväni?" sanoi Henrikki.
Siitä ei ollut mitään apua, että sekä pormestarin rouva että muut rouvat osoittivat hänelle melkein haitaksi olevaa ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta. Hän istui jäykkänä ja juhlatamineissa, ahdistettuna kahden rouvan väliin, puristeli ujona kokoonkäärittyä valkoista nenäliinaansa sormien välissä ja vastaili hajamielisesti kaikkiin muistutuksiin.
Rimpinen tarttui nyt Järvisen hihaan kuin takiainen, hapuillen toisella kädellään Järvistä kurkusta. Järvinen riuhtasi irti itsensä tiuskaisten: Mene nyt jo ulos ja paikalla! Sinäkö minua komennat, vanha kettu, kollo ja jätkä! hohisi Rimpinen. Mutta tunnetko näitä nyrkkejä, tunnetko. Hän puristeli nyrkkejänsä Järvisen nenän edessä. Tahdotko päin kuonoasi!
Mutta hän ei vastannut, hän päätti toistaiseksi rajottaa huolenpitonsa pormestarinnan sielusta päivittäisiin esirukouksiin ja meni sen sijaan pikku Alma Grahnin luo, joka istui punaisin silmin ja hehkuvin poskin ja puristeli hermostuneesti kosteaa nenäliinaa käsissänsä.
»Mutta Letta, kuulehan toki!» Letta tuijotti epätoivoisena käsiinsä, joita hän lujasti puristeli; hän nähtävästi ei tahtonut tai voinut kuunnella Jakobia, huokasi vain vähän väliä... »Mutta mikä ihmeessä sinun on? Jokin on siis kovin sinuun koskenut?» »Sano minulle suoraan, Jakob, oletko puhutellut minua tai edes katsonut minuun koko tänä iltana?»
Minulla ei ole enää mitään täällä tekemistä. Ja hän poistui niin hurjistuneena, että koko hänen ruumiinsa vapisi. Aivan päästä pyörällä seurasi Jeanne hänen jäljessään, ollen valmis suostumaan ja alkaen jo taipua. Mutta harmista väristen astui pappi nopein askelin tiehensä ja puristeli vihaisena suurta sinistä sateensuojaansa, joka oli melkein yhtä pitkä kuin hän itse.
Tätä kesti noin tunnin aikaa, siksi kun akan ääni sortui, niin että oli pakko lakata. Laulaessaan hän aina välistä löi sairasta kämmenellään, milloin rintaan, milloin selkään, tai puristeli hänen laihtuneita käsivarsiansa ja sääriänsä käsillään. Toisinaan akka myös kosketti häntä palmu-kepillä.
»Matkakumppanini odottelee minua», sanoi Allan; »minä lähden kohta.» Mutta kuitenkin Allan seisoi vielä Annikan edessä, pitäen kiinni käsivarresta, jota hän puristeli, ei niin kovaa, että olisi koskenut, sittenkin tarpeeksi, näyttääksensä suurta ruumiinvoimaansa; sillä hänen kätensä kouristi kuin kahleen rengas.
Päivän Sana
Muut Etsivät