Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mutta minulla ei todellakaan ole aikaa.» Hän tarttui kiivaasti oveen ja kiiruhti konttoriin. Hän meni todellakin, meni tänäänkin. Ensimmäisen kerran he olivat menneet nukkumaan sanomatta toisilleen hyvää yötä ja olematta ystäviä. Letta ei koskaan olisi luullut sellaista voivan tapahtua. Erinomaisen hitaasti kului aamupäivä eikä Jakobia näkynyt. Reippaasti hän astui sisään päivällisille.
Tämä kaikki hermostutti Jakobia juuri nyt, jolloin hän olisi mieluummin lykännyt huvilan rakentamisen ensi vuoteen, kunnes taas puutavarain hinnat alkaisivat nousta. Ulkomaan markkinat olivat tällä haavaa täynnä tavaraa, niin että oli mahdoton saada kunnollisia hintoja. Mitä varten sitten hankkia uusia menoja! Hänellä oli totisesti yllin kyllin huolta ja raha oli nykyjään kallista.
»Leideninpulloja, katsokaa, leideninpulloja» hän nyökäytti päätään hyvin kekseliään näköisenä »niin, juuri leideninpulloja me olemme» ja hän tökkäsi äkkiä etusormellaan Jakobia rintaan, »Te ja minä, ja Te myöskin, rouvaseni!»... Tämän viimeisen hän nähtävästi erityisellä mielihyvällä lisäsi, »kaikki me olemme yk-sin-ker-taisesti vain sähkö-akkumulaattoreita.
»Mutta Letta, kuulehan toki!» Letta tuijotti epätoivoisena käsiinsä, joita hän lujasti puristeli; hän nähtävästi ei tahtonut tai voinut kuunnella Jakobia, huokasi vain vähän väliä... »Mutta mikä ihmeessä sinun on? Jokin on siis kovin sinuun koskenut?» »Sano minulle suoraan, Jakob, oletko puhutellut minua tai edes katsonut minuun koko tänä iltana?»
Ainahan oli hyvä pistäytyä Storstadissa tai Libergissa tiedustamassa, mitä huveja toisella puolen jokea suunniteltiin; saattoi tapahtua, että heidänpuoleiset enimmäkseen päätettiin juuri tässä leveässä reessä, jossa rouva Mörk ja jokin toinen rouva istuivat ajelemassa. Jo aikoja sitten oli Alette päässyt siitä käsityksestä, ettei hän voisi lähteä kylään ilman Jakobia.
Ja Alette oli häntä kohtaan ikäänkuin alituisella puolustuskannalla, yhtä varuillaan ja valmis peittämään sitä, mikä voisi Jakobia suututtaa, kuin harras avaamaan hänen silmänsä huomaamaan niitä erilaisia merkittäviä ominaisuuksia, jotka rupesivat yhä selvemmin ilmenemään heissä kussakin.
Mutta oli lapsiakin ajateltava; ei elämää kuitenkaan sopinut järjestää yksin oman huvin kannalta. Ja jos hänen oli lähdettävä ulos iltaisin ilman Jakobia siitäkös keskustelua ja sovittelua syntyi!
»Minä en koskaan olisi voinut nukkua kaiken tuon jälkeen ja tieten, että sinä loioit vuoteessasi pahoilla mielin ja suruissasi, sen sinä tiedät, Jakob; minä olisin kyllä tullut sinun luoksesi!» Kyyneleet kimalsivat hänen silmissään ja hän lähestyi Jakobia. »Niin kyllä! Mitä minä sitten olisin muuta tahtonut?
Liika sähkö muuttuu ihmisessä tarmoksi ajatukseksi, toiminnaksi ja anteeksi, rouvaseni myöskin tunteiksi» taas ilmaisi ääni erityistä tyytyväisyyttä. »Ja sitten, ymmärrättehän» hän työnsi taas sormellaan Jakobia niin, että tämän pysyäkseen tasapainossa piti ottaa askel taaksepäin »sitten on vain kysymys siitä, onko ihminen tässä maailmassa palanen yhteen- vaiko vähennyslaskua, tuottaako kone enemmän voimaa kuin mitä se kuluttaa yksinkertaisesti, rouva»... hän kääntyi puhuakseen Letalle.
Tulee vain osata asettua hänen suhteensa oikealle kannalle; silloin saattaa pidellä häntä vaikka pahoinkin, jaa jaa niin että lienee ihan ilo olla hänen kanssaan naimisissa.» »Tuo ei herätä minussa paljon kunnioitusta vanhaan tuttavuuteenne», arveli Alette. »Ei Jakobia ollenkaan voi pidellä noin miten tahansa.» »Ah, minä ymmärrän Te näette hänet vielä ensimmäisen rakkauden ruusuisessa hohteessa!
Päivän Sana
Muut Etsivät