Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sitä vastaan on minulla varalla väite, joka on hyvin pätevä, sanoi Johannes: jos olisin joutunut muualle, enhän silloin olisi tavannut Alinaa! Johannes katsoi Uunoon niinkuin olisi lausunut ihan peräymättömän todistuksen, ja odotti Uunon vastausta. Uuno puolestaan katsahti Henrikiin ja heidän katseensa tapasivat toisensa.
No sanokaa nyt mitä ajattelette! Henrik ei löytänyt mitä sanoa, sitä vähemmin, kun kiirehdittiin. Mutta Uuno keksi: Sinä sanot, että ihmisen kohtalo ei riipu hänestä itsestään, vaan jostain muusta. Hyvä. Mutta olethan sinä pappi ja se nyt kumminkin oli ihan sinun oma aikomuksesi ja tahtosi jo puolikymmentä vuotta sitten. Johannes nosti silmäkulmansa ja katsoen Uunoon sanoi: Kuka sen on sanonut?
Mitä Uunoon tulee, niin olivat monet ihmiset ensin vähän aikaa ihmeissään, että nuori lupaava maisteri muka oli valinnut tämmöisen näkymättömän työalan opettajana pikkukaupungissa, mutta sittemmin unohtivat hänet useimmat.
Samallainen minä olen kuin ennenkin, mutta sinähän olet muuttunut, ja Uuno poikaseni! aivankuin täysikasvanut! Nyt syleilivät Uuno ja mamma toisiansa, ja kun aikoivat erota, mamma veti häntä toisen kerran luokseen, ja vielä kolmannen kerran, aivankuin hakien samaa äskeistä tutustumista heidänkin sielujensa välillä. Sitten hän katsahti Uunoon.
Nämät aatteet olivat nimittäin ajanmukaiset, ja olivat jo ennen kuin ne Uunoon tulivatkaan muuttuneet luuksi ja vereksi paitsi hänen vastapuoluessaan, joka samalla tavalla ajatteli ruotsalaisuudesta, myöskin muualla, vielä mahtavammilla aloilla.
Kas tässä, Kuhna, tässä on Alina neidin lankoja. Mies katsahti Henrikiin ja Uunoon. Päivää, sanoi hän pitkään, totisena. Enempää hän ei puhunut, vaan kääntyi asioissa isännän puoleen. Kun hän oli mennyt, sanoi nimismies: Tämä sama vouti rakenteli kaksi vuotta rattaita Alinalle. Niiden piti tulla maailman parhaat. Mutta eipäs saanut valmiiksi ennenkuin neiti vietiin.
Ja kun hän katsahti Uunoon, tämä hymyili ja veti esiin kirjekuoren, jossa oli postin kautta saapunut sähkösanoma. Tämmöisen olen minä saanut, sanoi hän ja täristi paperia ilmassa. Mitä se on? kysyi Henrik hypähtäen tuoliltaan, sillä häntä jo aavistutti pahat. Uuno antoi hänelle sähkösanoman. Se oli kuin olikin Viipurista, kauppaneuvos T:ltä. Ja siinä oli sanat: Veljenne tervetullut. Odotamme.
Etkö tule jo maata, Henrik? kuului samassa Uunon ääni. Hän seisoi paitahihasillaan hotellin ovessa. Henrikin olisi tehnyt mieli vielä nauttia kevätyön viileyttä ja kuulla ruisrääkkää, mutta hänen suhteensa Uunoon näytti väkisinkin muodostuvan semmoiseksi niinkuin Uuno olisi häntä vanhempi ja johtaisi hänen askeliaan.
Puoleen yöhön hän vaan ihmetteli ja toisti toistamistaan ajatuksissaan kaikkea sitä, mikä oli tapahtunut valokuvan ensimäisestä näkemisestä näihin päiviin asti. Sitten tuli kauhistus: Seuraukset kuvastuivat mieleen toinen toisensa jälkeen. Suhde Uunoon täytyy rikkoontua.
Eikö juuri Uuno päinvastoin ollut edellä häntä; Uuno oli tarmokas, toimelias, kiinni asioissa, eteenpäin pyrkivä ja varmaan eteenpäin pääseväkin, Henrik sitävastoin epäilevä, saamaton, ilman mitään varmoja aikeita. Henrikin tuli oikein hiki päähän, kun hän rupesi vertaamaan itseänsä Uunoon ja näki taas oman saamattomuutensa ja hataruutensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät