Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Hän juoksi ulos kohtaamaan miestänsä; ja lyhytläntä Bob, huivi kaulassa hän tarvitsi sitä, mies parka tuli sisään. Hänen teensä oli valmiina häntä varten kaminin komerossa, ja he koettivat kaikki, kuka parhaiten saisi sitä hänelle. Sitten molemmat nuoret Cratchit'it kiipesivät hänen polvillensa ja panivat, kumpikin lapsi, pikkuisen poskensa hänen kasvojansa vastaan, ikäänkuin he olisivat sanoneet: "älä huoli siitä, isä.
Juuri sama numero 16. "Ei ikipäivinä!" ajatteli Henrik, ja punatukkainen Hilma oli ihan elävänä hänen edessään, kuumeen, nenän ja korvain tukkeutumisen vuoksi vielä entistäkin vastenmielisempänä. Henrik maksoi teensä, juomatta sitä enempää kuin puoleksi, ja läksi jälleen kadulle. Oli alkanut tulla kylmää sadetta vinosti tuulen kanssa ja kadullakin oli jo pimennyt. Henrik huusi issikan.
Hänen täytyi juoda kahvinsa ja teensä ilman sokeritta, panna aikaiseen levolle kynttiläin säästämiseksi, käydä houkuttelevain hedelmäpuotein ohitse, sisään poikkeematta, pitää likaisia vaatteita, kun ei kannattanut niitä saada pestyksi j.n.e. Niin kului surkea kuukausi, jonka sielun tuska teki vielä tukalammaksi.
Englannissa saisi matkailija hiljaisessa maalaisravintolassakin kunnon aterian, lammaskyljyksen, höyryävän pienen teekeittiön, jossa hän itse saa valmistaa teensä, herkullista hilloa, tai kylmää kinkkua, hyvää leipää ja oivallista voita. Mutta mitä saa matkailija meidän amerikkalaisissa maakylissämme? Minkälaista on kahvi? minkälaista tee? entäs liha? ja ennen kaikkea voi?
Mestarit, kisällit ja oppipojat olivat he sitte mitä laatua hyvään, palvelijat kotona, merimiehet laivoissa, sotamiehet kasarmissaan ja yksin sairaskin vuoteellaan, kaikki muistavat silloin teensä. Englannissa ei tee siis olekaan ylellisyys-tavara, vaan välttämätön ravinto elämän ylöspidoksi. Sitte tulimme maanalaiseen viini-varastoon ja sen yllä olevaan tupakki-varastoon.
«Varsin kohteliasta!» «Pidä hyvänäsi! No, eräänä iltana törmäsivät hänen teensä ja minun romaanini yhteen; siitä tuli kauhea mellakka. Mutta minä lupasin sydämmessäni kerran vielä sovittaa molemmat riitaveljet. Katsos, käsikirjoitukseni sinä suvaitsit sanoa sitä «loruksi» lähetin eräälle hyvin valistuneelle miehelle, eräälle professorille, miehelle, jolla on erinomainen taideaisti ja arvostelukyky, jonka huomaa jo siitäkin että «loru» häntä miellytti ja hän mitä siitä sanot? maksoi sievosen summan saadaksensa pitää ja julaista sen.
Emäntäneitini käsialaa, niin totta kuin elän! Nuo on hänen T:nsä, hänen L:nsä, hänen Y:nsä, ja ihan tuollainen on hänen iso M:nsä. Hänen käsialaansa, siitä ei epäilystäkään. HERRA ANTREAS. Hänen teensä, hänen ällänsä, hänen yynsä; mitä se on? "Tuntemattomalle lemmitylle, tämä, ynnä hellät terveiset." Aivan hänen tapaansa! Luvallasi, sinettivaha! Vaiti!
Hän ikävöi teekuppiansa, sillä kukaan ei osannut laittaa sellaista teetä kuin rouva Blum; hänen teensä oli hienointa lajia, suoraan Kiinasta tuotua, ja hän tiesi tarkalleen miten paljon ja miten väkevää eversti tahtoi.
Ja istuessaan nyt siinä teensä kanssa ja järjestäessään noita onnettomia leipiä polvelle, hän yhtäkkiä muisti mamman ja kuinka mamma ennen latoi heille leivoksiaan, ja hänen tuli niin ikävä, että leuka tahtoi värähtää. Ikävä oli siksi, että kaikki tuntui yhtäkkiä vieraalta ja yksinäiseltä tässä ihmispaljoudessa.
Pantuaan ylleen kuivat vaatteet kestikievarissa, jossa oli emäntänä vanhanpuolinen, lihava, tavattoman paksu ja valkeakaulainen leski, tuli Nehljudof siistiin ruokasaliin, joka oli monen monilla jumalankuvilla ja tauluilla koristettu, joi teensä ja kiirehti majoituspaikkaan, pyytääkseen upseerilta tapaamisen lupaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät