Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
En tuon vertaa minä siitä välitä. Hän näytti etusormella peukalonsa päätä ja kääntyi hänestä ylenkatseellisesti, pannen: pyh, tuommoinen! Mutta Gabriel ei uskonut. Hän vaan erottuaan siksi kertaa Ingridistä mietti itsekseen ja muisteli Johannesta, joka oli aina niin halveksinut "epäjohdonmukaisia" ihmisiä. Mitäpä hän nyt sanoisi Ingridistä!
Irroittuen Ingridistä hän huokasi, ja istui tuolille. Se ei saa milloinkaan tapahtua, sanoi hän: ei milloinkaan! Eihän mitään vaikeutta olisi tässä asiassa ollut, jos Gabriel olisi vielä ajatellut niinkuin ennen: että konttoristi on ammuttava. Hän olisi mennyt ja ampunut sen. Mutta Gabriel ei ajatellut enää niin.
Yhä raskaammalta tuntui Henrikistä muistaa sitä neuvoa, jonka hän oli Gabrielille Turusta lähtiessään antanut: että Gabriel luopuisi Ingridistä. Kuinka hän oli voinut semmoista neuvoa! Jos Gabriel rakasti Ingridiä, niin tottapa Ingridissä oli rakastettavia ominaisuuksia.
Henrik ajatteli "me" itsestään, Gabrielista ja kaikista muista heikäläiseen piiriin kuuluvista, joiden ajatuksia hän tunsi, mutta Vilénistä, vahtimestari Vestlundista, Ingridistä, värkmestarista ja muista semmoisista hän ajatteli "he", eikä ollenkaan tuntenut heitä samoiksi kuin "me". Sen Gabriel hyvin ymmärsi. Eikä hän siitä surrut.
Ainoa pilvi tällä hetkellä oli se ajatus, joka Gabrielissa ihan itsestään heräsi: "Mitähän äiti ja veljet sanoisivat, jos saisivat tietää että hän, Gabriel, on pakotettu pyytämään anteeksi sepiltä!" Ja kuitenkin, ei ollut mitään muuta pelastusta. Sillä Ingridistä hän ei koskaan voi luopua ja Ingrid ei myöskään koskaan voi luopua veturinkuljettaja-aatteestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät