Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Niin, niin, en tahdo koskaan enää mitään aikeita itseni suhteen pitää, vaan missä minua tarvitaan, sinne menen. Henrik otti nyt taskukirjastaan esiin ne lehdet, jotka hän oli Gabrielin luona kerännyt, ja antoi ne Hilmalle. He katselivat niitä hyvän aikaa ja arvostelivat. Voi, voi, sentään, Hilma, kyllä minun tulee teitä kaikkia ikävä, sanoi Henrik ikäänkuin hyvästiksi.
Gabrielin mielestä Ingrid ei osoittanut kyllin selvää inhoa näiden katseiden johdosta, mutta hän ei kuitenkaan sanonut vielä silloin mitään. Seuraava uutinen tässä asiassa oli Gabrielille se, että hän eräänä päivänä huomasi konttoristin tervehtivän Ingridiä.
Voi, voi sinua, olisithan minunkin luona olla saanut, sanoi Gabriel. No minä tulen ainakin saattamaan. Ei, kyllä minäkin voin sinua saattamaan tulla, sanoi Henrik kääntyen valmiiksi menemään Gabrielin kortteeriin päin. Hän ei tahtonut mielellään näyttäytyä Gabrielin seurassa keskellä kaupunkia ja erittäinkin Phoenixin portierille.
Tämä odotus oli kaikille onneksi, sillä Gabrielin ehti taas tulla sääli ja hän muutti aikomuksensa ja tähtäsi jalkoihin. Laukaus sattui konttoristin vasempaan jalkaan, riipaisten pienen haavan pohelihaan. Hjälp, hjälp, alkoivat molemmat herrat huutaa, ja vastaukseksi kuului metsästyksen keskeyttävä torventörähdys jotenkin läheltä ja sitten halloo-huutoja miehestä mieheen.
Hän rupeaa lukemaan Jacobin johdolla maaherra Stjernhökin pojan Niilo Gabrielin kanssa, joka on erittäin vakava ja harvinaisen hyvä poika, jonka toivon suuresti voivan vaikuttaa hyvää Henrikkiini. Kandidaatin on mieheni ystävä, kunnon piispa B. lämpimästi suosittanut meille. Ja kuitenkin kuuluvat hänen urhotyönsä yliopistossa olevan kaikkea muuta paitsi kiitettävää laatua.
Tämä tapaus pani uuden pakon Gabrielin hartioille. Hänen piti ruveta säästelemään palkastansa, piti ruveta toden teolla lukemaan tutkintoa varten, ja ennenkuin hän ehti päätänsä kääntää, oli hän jälleen kaikellaisten semmoisten velvollisuuksien ympäröimänä, joita hän aina oli kammoen paennut.
Sähkölamput levittivät kuutamollista valoansa korkeitten tolppien päästä, niin että jokainen sillan lankku ja rakoset selvästi näkyivät, mutta lamppujen yläpuolella oli tumman pimeä taivas. Ja siinä kävellessä kuulumattomin askelin Henrikillä oli pelko Gabrielin puolesta: kuinka muka hänen tulonsa onnistuu.
Gabrielille se tietysti olisi ollut ihan kuin leikin tekoa, sanoi Henrik, muistellen kuinka Gabriel, joka oli heistä kaikkein suurikasvuisin, oli ennen muinoin kotona vetänyt 24 kertaa käsivoimilla leukansa tankoon. Minäpä voitin Gabrielin hypyssä, sanoi Uuno. Oletko muuten saanut mitään tietoja hänestä, lisäsi hän vähän ajan perästä muuttuneella, totisella äänellä.
Ei hän ollut omissa piireissään vielä koskaan nähnyt ihmistä, joka olisi niin epäilemättä asettanut yhteiskunnallisen tehtävänsä omien yksityissuhteittensa tasalle, tai hän ei voinut edes keksiä ainoatakaan muuta tointa, joka olisi ollut yhtä vastuunalainen ja yhtä selvästi välttämätön ihmisille, kuin Gabrielin.
Sillaikaa kuin Gabriel epätoivoisella äänellä tätä puhui, kääntyi Ingrid penkkiin päin ja he todella istuivat siihen. Ingridin kasvot olivat Gabrielin puhuessa ihan muuttuneet ja hänen silmänsä kirkastuivat, kun Gabriel pääsi loppuun. Ai, ai, Gabriel, kuinka olet saattanut? nuhteli hän, voimatta salata onneansa. Gabriel katsahti kummastuneena ylös.
Päivän Sana
Muut Etsivät