United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Lähemmä, Jumala, sua!» Siteet sielujen katkee, ihmiset eroo, rakkaus, ystävyys ratkee. »Lähemmä, Jumala, sua!» Kulkeva kuu on ja päivä, meiltä ei koskaan häipyvä kuoleman häivä. »Lähemmä, Jumala, sua!» Seisomme polviin jo veessä. Kumppani, soita, soita kuoleman eessä! »Lähemmä, Jumala, sua!» Soi tuhat-ääninen kuoro. Jäävuori vastaa: huomenna toisten on vuoro.
Kun sielu itsens' irti ruumihista vihassa riistää, siitä eroo, Minos lähettää hänet kuiluun seitsemänteen. Hän putoo metsään, miss' ei paikkaa varmaa, vaan minne sattumalta sinkoo, siinä hän itää siemenenä, kasvaa, versoo vesaksi, piikkipensahaks. Harpyiat, jotk' elää lehvistämme, tuskaa tuottaa, mut iskee ikkunat myös tuskallemme.
»Mik' on sun, että maahan vain sa katsot?» Oppaani loihe mulle lausumahan, kun oli päästy ohi Enkelistä. Ma hälle: »Mietin niin ma käydessäni näkyä äskeistä, mi kiehtoo mua, niin ettei aatokseni siitä eroo.» »Tuon näit», hän lausui, »velhon vanhan, jonka vuoks yksin ylhäällä tääll' itketähän; myös näitkö, kuinka inhast' irti päästään?
ja näkisit, ett' eroo Luojan teistä elonne niin kuin erotettu kauas on maasta alhaisesta taivas korkein.» Ma hälle vastasin: »En muista, että ma oudoks oisin teille tullut koskaan, ei tuosta mua omatunto soimaa.» »Ja jos et sitä nyt sa jaksa muistaa», hymyillen virkkoi hän, »sa mielees johda, ett' olet tänään Leten vettä juonut.
häneltä armo, joka voi sua auttaa; ja hartaudella sanojain nyt seuraa, niin ettei niistä eroo sydämesi.» Tään nyt hän alkoi rukouksen pyhän: Kolmasneljättä laulu »Oi Neitsyt-äiti, tytär Poikas, nöyrin ja korkein kaiken luomakunnan luotu, valittu Luojan ikineuvostossa! Se olethan, jok' ihmisluonnon olet niin aateloinut, että Luoja itse ei halveksinut tulla luoduks siinä.
CLOTEN. Se ystävän on nyt, mut tästä lähtein Se vihamiehen on. LUCIUS. Niin, vasta loppu Sen sanoo, kuka voittaa. Hyvästi! CYMBELINE. Saatelkaa, hyvät herrat, jalo Lucius Severnin tuolle puolen. Onni matkaan! KUNINGATAR. Hän vihass' eroo. Kunniaksi meille, Ett' aiheen siihen annoimme. CLOTEN. Niin kyllä; Nyt saavat tahtons' uljaat brittiläiset.
Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan ett' eksyis ei, ei esineihin töytäis, joist' olla vaara vois tai tulla turma. Niin halki ilman kitkerän ja tuiman ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi: »Vain varo, ettet minusta sa eroo!»
Sanas anna jo mulle, Meeri, kotirannasta lähteissäin! Luja liittomme nyt on, Meeri, sydän kummankin annettu pois. Nyt koskaan emme me eroo! Ei, hetki se kirottu ois! Mun kultani on ruusunen. Mun kultani on ruusunen, kuin rusoruusu haan; mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
"Oletko koskaan taivaalla nähnyt kaksi tähteä, jotka seisovat niin likellä toisiaan, että paljaalla silmällä katsoen pitäisi niitä yhtenä ainoana ja jotka maailman luomisesta asti ovat kiertäneet toinen toisensa ympäri, muodostaen ihmeteltävän ilmiön tähtimaailmassa, mutta joista yht'äkkiä toinen, kaikkia hallitsevan kohtalon odottamattomasta sanasta, eroo toisesta ja vaeltaessaan taivaalla muuttuu pitkähäntäiseksi pyrstötähdeksi, jonka tehtävänä on kuljeksia ulkopuolella maailmaa ja myrskyä ennustavalla leimullaan peloittaa vapisevaa pientä tähtöstä..."
Sa herra oot ja tiedät, ett'en eroo sun tahdostas, myös tiedät, mit' en sano.» Tulimme harjalle nyt neljännelle, käännyimme vasempaan, ja kuilunpohjaan astuimme ahtahasen, reiäkkääsen. Mua Mestarini lantehellaan kantoi ja saattoi aina reiän suulle, josta tuon oudon tuska säärin sätkyi ilmi.