Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Henrik tuli Turkuun keskipäivällä ja meni asemalta Jalkasin Gabrielin kortteeria hakemaan, sen osoitteen mukaan, joka oli merkitty mammalle tulleen kirjeen yläreunaan. Aurinko paahtoi täydeltä terältä kivimuureihin ja maalattujen puutalojen seiniin.
Henrikin piti ehdottomastikin kysellä itseltään: "mitäs minä sitten teen? olenko minä hyödyllinen maailmalle?" Kaikki hänen koulutuntinsa juoksivat ohitse, voimatta kannattaa häntä Gabrielin rinnalla. Ja ainoa mikä tuntui tukevan oli se, että hänhän kirjoitti tuota uudenlaista oppikirjaansa, jonka välttämättömyyttä ei hän hetkeksikään voinut epäillä. "Mutta sittenkin jokin minulta puuttuu.
Tämmöiset olivat Gabrielin asiat siihen aikaan kuin Henrik ja Uuno matkustivat pohjanmaalle Johannesta tervehtimään. He eivät paljon Gabrielista tienneet. Henrik oli kuullut muka epäonnistuneesta koneenkäyttäjä-tutkinnosta ja jostakin "rakkaushistoriasta." Edellinen tieto oli väärä, sillä Gabriel ei ollut vielä alkanutkaan suorittaa tutkintojaan, jotka sitäpait olivat suoritettavat Helsingissä.
Ja Gabriel meni harmonikka kainalossa tampuriin, lähteäkseen talosta, ja rupesi ottamaan palttoota naulasta. Ulkona oli syksyinen sadesää. Pappa tuli jo vähän lauhtuneena hänen jälessään tampuriin ja väittääkseen Gabrielin äkkinäistä lähtöä mahdottomaksi, sanoi palttoosta, jota Gabriel haki: Onkohan sekään sinun? Silloin Gabriel loukkaantui vielä enemmän ja tahtoi mennä ulos ilman palttoota.
Mutta mitähän me sen Gabrielin kanssa oikein teemme, sanoi hän. Mamma heti kaikkineen siirtyikin taas tälle alalle ja he keskustelivat uudestaan asiasta juurta jaksain. He kutsuivat vihdoin Uunonkin esille, ja Gabrielin suhteen tuli nyt päätetyksi niin, että Henrik, ennen Viipurin matkaa, poikkee Turkuun ja itse viepi hänelle rahat.
Samalla hän ottaa selkoa yleensä Gabrielin asioista, ja kirjoittaa viipymättä tänne mammalle ja Johannekselle. Kaikki tämä suuresti rauhoitti mammaa. Ja niin lähestyi vihdoin lähdön aika, lähestyi juuri silloin kuin Johanneksen elämä rupesi yhä uusilta puolilta avautumaan Henrikille.
Hän oli nähtävästi itkenyt. Mikä ihme siinä oli: kaikki Gabrielin suuret ehdotukset lyötiin yhtä kylmästi takaisin. Ainoastaan veturinkuljettaja kelpasi! Ingrid, et suinkaan ole minulle suutuksissasi? sanoi Gabriel anteeksi anovasti. Minulla ei ole oikeutta siihen, ettehän ole minua mitenkään loukannut. Tämä kohtelias vastaus oli pahin kaikista.
Kulkiessaan sateessa Henrikistä tuntui kaikki tyyni niin juhlalliselta ja totiselta. Gabrielin sankarillinen rohkeus ja nurkumattomuus hämmästytti häntä. Siinä oli jotakin ihan uutta hänelle.
Sillä välin Uuno meni mamman luo ja kertoi mitä oli tapahtunut ja he yhdessä eivät tienneet kuinka kyllin riemuita pitkän suruyön perästä. Vihdoin pappa ja Gabriel tulivat pois papan huoneesta. He näyttivät onnellisilta. Gabrielin kasvot olivat punaiset, papalla oli punaiset täplät ohimoissa.
Hän kysyi Vestlundilta suoraan asiata ja huomasi silloin tämän puheista, että isä oli ainoastaan yhtä mieltä tyttärensä kanssa, joka vaati, että Gabrielin täytyi päästä ensin veturinkuljettajaksi. He vaativat sitä yhteisesti. Siinä sitä sitten oltiin. Taas oli siis Gabrielilla edessä pakkotyö.
Päivän Sana
Muut Etsivät