Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ainoastaan alaleuassa oli jotakin, joka muistutti talonpoikaiskasvoja, ja ehkä myöskin kiharat ohimoissa. Maan tasalle kukistakaa! huusi Heikki ja kavahti istualleen. Hän heräsi, sammutti lampun ja paiskautui jälleen kyljellensä. Muutamia päiviä ennen juhlaa Heikin isä tulikin Helsinkiin.
Kasvot olivat kiedotut vöihin ja saaleihin. Ja vasta pitkän aukomisen perästä tuli esiin ensin hieno nenänpää ja vihdoin ruskeat silmät ja kuumenneet posket ja tumma, hyvin tiheä tukka, joka oli hiostunut ja kihartunut ohimoissa ja otsanrajassa.
Sillä välin Uuno meni mamman luo ja kertoi mitä oli tapahtunut ja he yhdessä eivät tienneet kuinka kyllin riemuita pitkän suruyön perästä. Vihdoin pappa ja Gabriel tulivat pois papan huoneesta. He näyttivät onnellisilta. Gabrielin kasvot olivat punaiset, papalla oli punaiset täplät ohimoissa.
Helena oli kyllä monasti miettinyt, mitä hän vangille sanoisi ja kuinka hän koko sydämestään tunnustaisi itsensä yhdenvertaiseksi sen kanssa, mutta nyt kun oli todellisuudessa hänen edessään koppiin suljettu ihminen juuri tuo erikoinen ihminen, jonka kärsivissä, sinisuonisissa ohimoissa kokonainen elämä oli eletty, syineen, vastasyineen niiden äärettömässä monivaiheisuudessa mittaamattomassa niinkuin avaruuksien tähdet tai aavikon santajyväset, nyt hänestä ei mikään ennen mietitystä sopinut sanottavaksi.
Ohimoissa tuntui sietämätön paino . Hän vaikeni aivan äkkiä, hänen huuliltaan ei tullut hiiskaustakaan, hän ei liikuttanutkaan enää lasia, hän istui nöyränä, odottavana, vavisten kiihtyvästä tuskasta.
Nuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen, Vain pienois-ote siitä suuremmasta, Min Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi Kehittää tästä kirjan yhtä suuren, Hän vanhemman on Gottfrid-veljes poika, Ja poikana on hällä isän oikeus Englannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden. Sin' olet kuninkaana, vaikka virtaa Elävä veri noissa ohimoissa, Joill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!
Vielä enemmän: kun kaikkein korkein toisinaan tuntui kovalta suuressa oikeudenmukaisuudessaan, kääntyi Henrik mieluummin isän kuvan puoleen, joka aina silloin olikin vastassa rajattoman leppeine ryppyinensä ohimoissa ja kiillottomine harmaine hiuksinensa, niinkuin saunan jälkeen.
Hänen tukkansa oli saanut kasvaa jotenkin vapaasti ja oli kihartunut niskassa ja hyvin kovasti erittäin ohimoissa. Silmälasit hänellä myöskin oli, ennen ei niitä ollut, ja ruskottuneet kasvot olivat vähän teerenpilkulliset. Silmät olivat suurentuneet ja entistä enemmän auki, vähän niinkuin säikähtyneellä, ja posket tuntuivat kovin tottumattomilta siihen hymyyn, johon niiden nyt oli pyöristyminen,
Niiden kolmen naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myöskin se sama eukko, joka oli saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkän näköiset, rypistyneet, kurttuiset kasvot sekä säkkinä riippuvaa nahkaa leuvan alla. Hän oli muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymämerkki poskella.
Vaikeata oli hänen ollut seisoa työstä punoittavan Loviisan edessä, joka lempeillä silmillään katseli häntä aivan, kuin ennen jonkun leikkikalun saatuaan. Hänen päätänsä poltti ja valtimo sykki ohimoissa niin, että sen jyske selvästi kuului. Työllä ja tuskalla voi hän hillitä itseänsä sulkemasta Loviisaa syliinsä, kuten ennen usein oli tehnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät