Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Kuuletko? Se on se vetelys! sanoi Korabljova käskien kuuntelemaan niitä kummallisia ääniä, jotka tulivat lavitsan toiselta puolelta. Nämät äänet olivat punatukkaisen naisen hillittyjä itkun purkauksia. Punatukkainen itki sitä, että häntä oli äsken haukuttu, eikä oltu annettu viinaa, jota hänen olisi niin mieli tehnyt.
Korabljova tarkasteli kuvaa, pudisti paheksivasti päätänsä erittäin sen johdosta, että Maslova näin hukkasi rahoja, otti yhden paperossin, sytytti sen lampusta, veti itse ensin savun ja antoi sitten Maslovalle. Maslova, yhä vaan itkien, alkoi ahnaasti kerta toisensa perästä vetää sisäänsä ja puhaltaa ulos tupakinsavua. Siperiaan, sai hän nyyhkytyksiltä vihdoin sanotuksi.
Jokohan olisi jättänyt naimistuumat? sanoi Korabljova. Ei, ei ole jättänyt, vaan minä en tahdo, sanoi Maslova. Siinä sitä on tyhmää! sanoi Korabljova bassoäänellään. No jos ei eletä yhdessä, hittoako siitä naimisesta, sanoi Fedosja. Seuraapa sinunkin miehesi sinua, sanoi ratavahti. Mepä olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja. Mutta miksi hän menisi vihille kun ei mennä yhteen. Pöllö! Miksi?
Hän vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja olihan häntä jo kaksi kertaa siksi sanottukin, ensin Botshkova ja sitten punatukkainen, eikä hän mitenkään voinut tottua tuohon nimeen. Korabljova, joka oli maannut häneen selin kääntyi lavitsalla. Kylläpä en olisi uskonut, sanoi Maslova hiljaan. Mitä kaikkea muut tekevätkin ja kuitenkin pääsevät vapaiksi, mutta minun täytyy kärsiä ilman syytä.
Onko totta, herra, mitä kertovat, että kaksitoista henkeä vangeista jäi kuolleena tielle, sanoi jylhällä miesäänellä vanha naisvanki. Se oli Korabljova. En ole kuullut että kaksitoista. Minä näin kaksi, sanoi Nehljudof. Tuntuivat sanovan että kaksitoista. Eikö niille senkin vietäville mitään siitä tule? Senkin pirut. Eikö naisista ole kukaan sairastunut? kysyi Nehljudof.
Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja, vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitä kaikkitietävä Horoshafka sanoi, että paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Tämän nähtyänsä menivät kaikki ne naiset, jotka eivät olleet heidän lavitsanaapureitansa, paikoilleen.
Sanoinhan minä sinulle: sinun on hankittava itsellesi oikea puolustaja, sanoi Korabljova. No? Siperiaanko siis? kysyi hän. Maslova aikoi vastata, vaan ei voinut, ja nyyhkyttäen kaivoi esiin korvapuusteista paperossilaatikon, jonka kannella oli punaposkisen naisen kuva, hiukset hyvin korkealle kammattuina, kolmikulman muotoinen avaus rinnassa, sekä antoi sen Korabljovalle.
Siinä on sinullekin, huusi hän lohkaisten palan korvapuustista ja antaen sen pojalle, joka katseli hänen suuhunsa. Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi Korabljovalle ja Horoshafkalle. Nämät kolme vankia muodostivat kopin ylimystön, koska heillä oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenänsä.
Niiden kolmen naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myöskin se sama eukko, joka oli saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkän näköiset, rypistyneet, kurttuiset kasvot sekä säkkinä riippuvaa nahkaa leuvan alla. Hän oli muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymämerkki poskella.
Ettes häpee, puhui punatukkainen ja koko lihava ruumiinsa lerpallaan, painautuen kasvoillansa ristikkoon, huusi ulos järjettömän siivottomia sanoja. Mitäs siellä kaakatat senkin retkale! sanoi Korabljova puistaen päätänsä punatukkaiselle, ja kääntyen sitten jälleen Maslovaan päin. Kuinka moneksi vuotta?
Päivän Sana
Muut Etsivät