United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä nyt on Katja, sanoi äiti korjaellen sinisiin juoviin kudottua peitettä, jonka alta hervottomana esiintyi vaalea jalkapohja. Eikö ole soma? Se on vasta kaksi vuotias. Suloinen! Ja tuo on Vasja, vaarin lempipoika. Ihan toinen tyyppi, siperialainen. Eikö totta? Pulska poika, sanoi Nehljudof tarkastellen mahallaan makaavaa pylleröä. Niinkö? sanoi äiti hymyillen paljon merkitsevästi.
Siperialainen vieraanvaraisuustapa, jota ei saa laimiin-lyödä, on varustaa vierailleen vielä evästä. Matka Kuznjetskista Barnauliin on 280 virstaa pitkä ja kulkee tie enimmäkseen hedelmällisiä ja viljavia tasankomaita. Barnaul on varsin hyvin rakennettu kaupunki; sinne tuodaan runsaasti kaikellaisia ruokatavaroita, jotka täällä ovat miltei halvempia kuin Omskissa.
Mitä siisteyteen Siperian talonpoikien luona tulee, niin on se aivan tyydyttävää. Joka kerta kuin siperialainen talonpoika astuu pöytään, pesee hän kätensä. Talouskalut pidetään huolellisesti puhtaina. Siirtolaiset, jotka ovat muuttaneet Euroopan puolelta, ovat sitä vastoin erittäin epäsiistejä.
Hän vaan ajatteli olevansa nyt siperialainen, ja olihan häntä jo kaksi kertaa siksi sanottukin, ensin Botshkova ja sitten punatukkainen, eikä hän mitenkään voinut tottua tuohon nimeen. Korabljova, joka oli maannut häneen selin kääntyi lavitsalla. Kylläpä en olisi uskonut, sanoi Maslova hiljaan. Mitä kaikkea muut tekevätkin ja kuitenkin pääsevät vapaiksi, mutta minun täytyy kärsiä ilman syytä.
Kun he tulevat oleskelemaan osan vuotta kaukana pelloillaan, niin syntyy sinne pian ulkotalo kaikkine tarpeellisine rakennuksineen. Näissä ulkotaloissaan, jotka rakennetaan mikäli mahdollista lehtimetsän rantaan, viettää siperialainen hauskimmat päivänsä.
Nuori nainen, nähtävästi ihan kiihoittuneena siitä, että hänen lapsiaan tullaan kohta arvostelemaan, kulki nopein askelin Nehljudofin edellä sisähuoneisiin. Kolmannessa korkeassa, valkeatapeettisessa huoneessa, jota valaisi pieni tummavarjostiminen lamppu, seisoi vierekkäin kaksi pientä sänkyä ja niiden välillä istui valkoisessa peleriinissä lastenhoitaja, kasvoista päättäen hyväluontoinen siperialainen. Hoitaja nousi ylös ja, kumarsi.
No annetaan vaan hänellekin, sanoi Maslova, joka aina kaikille jakoi kaikki, mitä hänellä oli. Kyllä annan kohta niin että.. Koetas, koetas, sanoi punatukkainen työntäytyen Korabljovan päälle. Luuletkos minun pelkäävän? Senkin kuritusvanki! Semmoiseltapa sen kuulenkin. Senkin riivattu ketale! Minäkö ketale? Siperialainen, murhaaja! huusi punatukkainen. Alappa väistyä, sanoi Korabljova synkästi.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan naisosaston käytävässä kuului tavanmukainen vihellys, herätti valveilla oleva Korabljova Maslovan. »Siperialainen», ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiänsä ja vastenmielisesti hengittäen itseensä näin aamulla tavattoman pilaantunutta ilmaa.
Paras on »Siperialainen». Mutta on Djukofkin hyvä. Aja minne vaan. Kyytimies istuutui jälleen syrjin ja enensi vauhtia. Kaupunki oli samanlainen kuin kaikki muutkin: samanlaiset viheriäkattoiset talot, samanlainen kirkko, pääkadulla puodit ja makasiinit, jopa samanlaiset polisitkin. Talot vaan olivat melkein kaikki puisia, ja kadut kivittämättömiä.